Aleksander Solzenitsyn - Ivan Denisovitsin päivä

Aleksander Solzenitsyn - Ivan Denisovitsin päivä 2010
(Odin den'Ivana Denisovica 1962) Keltainen Pokkari 136 s.

"Luultavasti kukaan yksityinen ihminen ei edistänyt yhtä paljon neuvostojärjestelmän hajoamista kuin kirjailija Aleksandr Solženitsyn."

Aleksandr Solzenitsyn oli Venäläinen kirjailija jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1970.
Solzenitsyn tuli tunnetuksi Neuvostoliiton vankilajärjestelmää realistisesti kuvaavista teoksista. Solzenitsyn
joutui itsekin monta kertaa rangaistusleireille.

Ivan Denisovitsin päivä kertoo ihmisiän mittaisen päivän Siperialaisella vankileirillä. Teos on tarkka kuvaus vankileirillä olosta ja kuvaus siitä kuinka pienistä asioista ihmisen onni lopulta muodostuu. Yksi tupakka, ylimääräinen ruoka-annos tai pari ylimääräistä minuuttia lämpimässä voivat pelastaa päivän, tai koko viikon! Kirjan päähenkilö on Ivan Denisovits Suhov joka on joutunut leirille maanpetoksesta sekä vakoilusta. Hän oli jäänyt Saksalaisten vankiksi mutta päässyt pakenemaan, jonka takia hän joutui syytteseen. Helpompi oli tunnustaa "syyllisyytensä" kuin joutua kuolemaan. Suhov ikävöi kotiin ja haaveilee vapaudesta sekä paremmasta elämästä. Kuvaus on hyvin tarkkaa, aikaiset aamut, ruokailu, työn teko. Jokainen päivä on selviytymistä päivästä toiseen.
Kirjassa on myös kaksi muuta kertomusta, Tapahtui asemalla ja Matrjonan talo ja nämä kaikki kolme kertomusta pohjautuvat Solzenitsyn omiin kokemuksiin vankileireillä ja sota-ajoilta.

Pidin kirjan koruttomasta suoraviivaisesta kerronnasta ja siitä kuinka Solzenitsyn onnistui vähäsanaisesti mutta todentuntuisesti kuvaamaan tarinan ihmisiä ja oloja. Venäläisiä kirjailijoita on aina kuvailtu hyvin raskaan kirjoitustyylin omaaviksi mutta tässä kirjassa siitä ei ollut jälkeäkään. En ole muita Solzenitsyn kirjoja vielä lukenut joten en tiedä johtuiko se kirjailijasta vai oliko tämä kirja vain poikkeus.

Tässä muuten mielenkiintoista faktaa kirjan synnystä.

"Romaani perustuu muistelmiin, jotka syntyivät Solženitsynin ollessa rangaistusleirillä Kazakstanissa. Siellä kaikki kirjoitettu aineisto oli kielletty, joten kirjailija kehitti menetelmän, jonka avulla hän pystyi pitämään mielessään pitkiä kappaleita kertomuksesta. Nähtyään liettualaisilla katolisilla vangeilla rukousnauhoja, jotka oli tehty jauhetusta leivästä, hän pyysi heitä tekemään samanlaisia ketjuja itselleen, mutta sellaisia joissa oli enemmän helmiä. Hänen käsissään jokainen helmi vastasi katkelmaa, joita hän toisti itsekseen, kunnes pystyi sanomaan sen epäröimättä. Vasta sen jälkeen hän siirtyi seuraavaan helmeen. Solženitsyn kirjoitti myöhemmin, että vankileirikautensa lopussa hän pystyi muistamaan tällä tavalla 12 000 riviä"

Tällä kirjalla osallistun Joken Nobel haasteeseen sekä Lue itsesi ulos vankilasta haasteeseen