Sylvia Plath - Selected Poems

Sylvia Plath - Selected Poems
(1985 Faber and Faber) 85 s.

"They threaten
To let me through to a heaven
Starless and fatherless, a dark water."
Runo jonka Sylvia Plath kirjoitti vain pari viikkoa ennen kuolemaansa.

Luettuani Sylvia Plathin Sanantuojat päätin että haluan kirjan myös alkuperäiskielellä. Selected poems on Plathin kuoleman jälkeen julkaistu teos hänen runoistaan. Kirja sai myös Pulitzer palkinnon.

Sylvia Plathin runoja lukiessa monelle tulee heti ensimmäisenä mieleen tyhjyyden tunne, masennus, itsensä etsiminen ja varsinkin kuolema sekä sen kaipuu. Nämä teemat pyörivät hyvin vahvasti hänen ympärillään, joidenka takia moni saa Plathista ja hänen elämästään hyvin yksitoikkoisen kuvan. Itse kyllä pidän Plathista juuri näiden ominaisuuksien takia ja sen että ne näkyvät hänen runoissaan mutta harva muistaa että Plath rakasti elämää. On totta että hän eli elämänsä masennuksen kynsissä sekä osittain onnettomana mutta vastapainoksi tälle hän rakasti elämää, perhettään, rakastamista ja tämän voi nähdä myös hänen runoistaan.

“Can you understand? Someone, somewhere, can you understand me a little, love me a little? For all my despair, for all my ideals, for all that - I love life. But it is hard, and I have so much - so very much to learn.” 

Selected Poems on hieman erillainen kuin Sanantuojat ja siellä oli muutama uusi runo joita ei Sanantuojassa ollut. Plath on sellainen runoilija jonka runot luen mielummin englanniksi koska omasta mielestäni suomeksi niissä ei ole samanlaista voimaa. Plathin runous on myös hyvin rivienvälistä luettavaa, joka antaa näin hänen runoilleen sen syvyyden ja tummuuden.

Mirror

"I am silver and exact. I have no preconceptions.
What ever you see I swallow immediately
Just as it is, unmisted by love or dislike.
I am not cruel, only truthful---
The eye of a little god, four-cornered.
Most of the time I meditate on the opposite wall.
It is pink, with speckles. I have looked at it so long
I think it is a part of my heart. But it flickers.
Faces and darkness separate us over and over.
Now I am a lake. A woman bends over me,
Searching my reaches for what she really is.
Then she turns to those liars, the candles or the moon.
I see her back, and reflect it faithfully.
She rewards me with tears and an agitation of hands.
I am important to her. She comes and goes.
Each morning it is her face that replaces the darkness.
In me she has drowned a young girl, and in me an old woman
Rises toward her day after day, like a terrible fish."

Poppies In July

Little poppies, little hell flames,
Do you do no harm?

You flicker.  I cannot touch you.
I put my hands among the flames. Nothing burns

And it exhausts me to watch you
Flickering like that, wrinkly and clear red, like the skin of a mouth.

A mouth just bloodied.
Little bloody skirts!

There are fumes I cannot touch.
Where are your opiates, your nauseous capsules?

If I could bleed, or sleep! -
If my mouth could marry a hurt like that!

Or your liquors seep to me, in this glass capsule,
Dulling and stilling.

But colorless. Colorless.