(La Peste 1947) Tammi 414 s.
Viime aikoina on tullut blogattua sekä luettua vähän vähemmän koulukiireiden sekä parin viikon putkiremontin takia mutta onneksi hiihtoloma tuli hyvään paikkaan. Ajattelin myös että tällä viikolla voisin pitää toisen lukumaratonini jos löydän hyvän välin sille.
Parin viikon aikana olen ehtinyt lukemaan ainoastaan yhden kirjan, Albert Camusin Ruton. Albert Camus oli ranskalainen kirjailija joka sai vuonna 1957 Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
"Tietynlaisen vankeudentilan luonnehtiminen kuvailemalla jotain toista vankeudentilaa on yhtä hyvin puolusteltavissa kuin minkä tahansa olemassa olevan todellisuuden kuvaileminen kertomalla sellaisesta, mitä ei ole"
Daniel Defoe
Rutto kertoo Algerialaisesta pikkukaupungista jonka elämä muuttuu yht'äkkiä kun rottia alkaa kuolemaan massoittain. Vähitellen tauti leviää myös ihmisiin. Kirjan päähenkilö sekä kertoja on lääkäri Bernard Rieux joka huomaa nopeasti että kyseessä on rutto. Viranomaisten käskystä kaupunki eristetään muusta maailmasta ja pelokkaat asukkaat yrittävät paeta kaupungista rakkaidensa luokse. Mutta lopulta, epidemian edetessä, he tajuavat että solidaarisuus ja yhteistyö on ainoa tapa toimia tälläisellä hetkellä. Yhteisen edun tavoittelu on myös yksilön edun mukaista. Romaani on jaettu viiteen osaan: kevät, kesä, loppukesä, syksy ja talvi. Kaikki vuodenajat kertovat ruton eri vaiheista.
Camus kuvailee hyvin mitä yhteinen kärsimys saa aikaan yksilöissä sekä yhteisössä, yhteisen kärsimyksen edessä kaikki ovat samanarvoisia. Huomasin myös että kirjan aikana kertoja siirtyy "hän"-muodosta "me"-muotoon. Se lisää yhtenäisyyden tunnetta.
Kuvailin toista Camusilta lukemaani, Sivullista, hyvin laimeaksi ja mitään sanomattomaksi teokseksi. Sen sijaan Rutto jäi pysyvästi mieleeni. Vaikka kirja on pääosin tarina kärsimyksestä on se osattu kertoa hyvin kauniista, totuudenmukaisesti, mutta kauniisti. Pimeimpinäkin hetkinä pystyy maailmasta löytämään kauneutta sekä hyvyyttä.
Kirjalla osallistun Mikä minusta tulee isona -haasteeseen, Vive La France -kirjahaasteeseen sekä Jokken Nobelisti haasteeseen
Ruton haluaisin minäkin kovasti lukea! Ei ole vielä osunut käteeni, mutta eiköhän se kohta osu.
VastaaPoistaKiva muuten kuulla, että joku muukin koki Camus'n Sivullisen laimeaksi. Minäkään en kyseiseen kirjaan hullaantunut, vaikka kyllähän sen lukaisi. Mutta melko lattea se oli.
Kannattaa ehdottomasti lukea! Sivullinen oli kyllä lattea. Itselläni oli aika suuret odotukset sen kirjan suhteen sekä Camusin suhteen mutta ne eivät aivan täytyyneet. Rutto kyllä korjasi mielipidettäni Camusista :)
PoistaMinullekin Rutto oli ehdottomasti voimakkaampi kokemus kuin Sivullinen. Eksistentialistisesta kriisistä on kirjoitettu mielestäni parempiakin kirjoja kuin Sivullinen.
VastaaPoista