lauantai 1. maaliskuuta 2014

F. Scott Fitzgerald - Kultahattu

F. Scott Fitzgerald - Kultahattu 1987
(The Great Gatsby 1925) Otava 220 s.

"Siis kulje kultahatussa jos täytyy hänen tähtensä; 
hän siihen ihastuu jos hyppäät hänen nähtensä,
ja hyppää, hyppää korkealle, kunnes huutaa hän:
>>Rakas, kultahattu, mä sinut tahdon,
korkeimmalle pääsethän!<<"
                                                                                           Thomas Parke D'Invilliers

Ylhäällä oleva runo joka löytyy kirjan alusta on oikeastaan Fitzgeraldin itsensä keksimä. Yleensä kirjan alussa käytetään jonkun muun henkilön runoa, sanoja tai mietelmiä mutta Thomas Parke D'Invilliers on Fitzgeraldin ensimmäisesta romaanista "Maan päällä kuin taivaissa" tuttu hahmo. Kirja ei valitettavasti löydy listaltani mutta eiköhän sekin tule jossain vaiheessa luettua. Mielenkiintoinen fakta jonka itsekin tajusin vasta tätä arvostelua tehdessäni :D

Suurin syy minkä takia aloin tätä kirjaa lukea oli se että haluan nähdä kirjasta tehdyn elokuvan. Mottoni on "kirja ensin, sitten elokuva". Ja haluan ehdottomasti nähdä Redfordin ja Farrown sekä DiCaprion ja Mulliganin versiot.

F. Scott Fitzgerald oli yksi merkittävimmistä yhdysvaltalaisista kirjailijoista. Häntä pidettiin oman aikansa "kadotetun sukupolven äänenä" Omasta mielestäni Fitzgerald on hyvin mielenkiintoinen sekä henkilönä että kirjailijana.

Kultahatun kertojana on nuori kirjailijanalku Nick Carraway joka vuokraa itsellensä asunnon Long Islandilta. Hänen naapurissaan asuu salaperäinen ja suurten juhlien yksinäinen isäntä, Jay Gatsby jonka kanssa hän ystävystyy. Gatsby on tunnettu ylellisen suurista juhlistaan joihin kaikki voivat osallistua. Lahden toisella puolella asuu myös Carrawayn serkku, rikas Daisy Bunchanan miehensä Tomin sekä heidän tyttärensä kanssa. Yllätyksekseen Carraway saa tietää että Gatsby on ollut koko elämänsä ajan rakastunut Daisyyn. Heillä oli ollut nuoruudessaan romanssi mutta köyhä Gatsby ei ollut tarpeeksi hyvä rikkaalle Bunchananille ja pitkään odotettuuan Daisy oli mennyt naimisiin rikkaan Tom Bunchananin kanssa. Vuosien saatossa Gastby keräsi itselleen suunnattoman varallisuuden, ainoastaan yksi unelma mielessänsä: Daisy Bunchanan. Mutta onko unelman toteuttaminen liian myöhäistä?

Kirjan hahmoista on pakko sanoa että inhosin melkein jokaista. Daisya tunnetusti pidetään aika vihattuna hahmona, enkä ole asiasta yhtään yllättynyt mutta yllätyksekseni Gatsby ei lämmittänyt sydäntäni ollenkaan. Pidin häntä hyvin itsekkäänä hahmona. Ja harvoin olen pitänyt hyvin romanttisista mies hahmoista. Carrawaykaan ei herätellyt lämpimiä tunteita mutta jostain kumman syystä pidin kaikkien muiden vihaamasta Tomista :D Välillä kävi häntä jopa sääliksi vaikka ylimielisempää hahmoa saa etsiä. Pidin myös Jordan Bakerista, joka oli Daisyn ystävä sekä Nickin mielititetty. Olenkohan ainoa joka ei ole mieltynyt Gatsbyyn?

Kultahattu on hieno kuvaus 20-luvun ylimistön hienosto elämästä. Fitzgerald on osannut hyvin kiteyttää sen ajan nuorten jazzin sekä kiertolain täyttämää elämää värikkäin keinoin. Hän on osannut tuoda esille millaista elämä oli silloin ja miten jopa kaikkien kimallusten keskellä tyhjää heidän henkinen elämänsä oli. 

Fitzgeraldin sekä hänen vaimonsa Zeldan hautakiveen on muuten kaiverrettu Kultahatun viimeinen lause:

"So we beat on, boats against the current, borne back ceaselessly into the past."

4 kommenttia:

  1. Hieno kirja ja elokuvia on tehty viisi, joten sinulla on valinnanvaraa. Itse olen nähnyt neljä versiota ja pidin eniten vuoden -74 elokuvasta, jossa pääosissa olivat Mia Farrow ja Robert Redford. Tosin Leonardo DiCaprio oli kyllä hyvä tässä uusimmassa elokuvassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Farrowin ja Redfordin version haluan ehdottomasti nähdä ja uudemmankin version, mutta ainoastaan DiCaprion takia koska muuten elokuva oli kuulemani mukaan aika huono. Ja uskon että DiCaprio kyllä sopii esittämään Gastbya täydellisesti :D

      Poista
  2. Minulle jäi tästä kirjasta hyvin negatiivinen jälkimaku. Kirja tuntuu Sieppari ruispellossa tapaan jakavan ihmiset kahtia. Sinun tapaasi en pitänyt kirjan henkilöhahmoista, et ole ainoa joka ei pidä Gatsbystä, ärsyttävä heppu. :) Eniten minua ärsytti kuitenkin tuo tyhjä henkinen elämä, en välittänyt henkilöiden kohtaloistaan ollenkaan.

    Joku tosin sanoi mielestäni viisaasti, että juuri siitä piilee koko kirjan juju, että lukija ei tunne sympatiaa henkilöitä kohtaan eikä välitä mitä heille tapahtuu ja, että se symbolisoi kirjan "tyhjyyttä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa etten ole ainoa! :D Jostain luin että siihen Fitzgerald on pyrkinytkin, tuomaan esille tuon ajan sielunelämän tyhjyyden, kaikesta glamourista huolimatta. Ja siinä kyllä onnistui mielestäni :)

      Poista