Sylvia Plath - Lasikellon alla

Sylvia Plath - Lasikellon alla 1975
(The Bell Jar 1963) Otava 238 s.

"Tiesin että minun pitäisi olla kiitollinen rouva Guinealle, mutta minä en pystynyt tuntemaan yhtään mitään. Jos rouva Guinea olisi antanut minulle matkalipun Eurooppaan tai maailmanympäripurjehdukselle, sillä ei olisi ollut minulle pienintäkään eroa, sillä istuin minä missä tahansa - laivan kannella tai katukahvilassa Pariisissa tai Bangkokissa - niin olisin kuitenkin istunut saman lasikellon alla hengittäen sisään omaa kitkerää ilmaani."

Ah Sylvia Plath. Olen hänen runojansa lukenutkin oikein urakalla ja suoranaisesti rakastunut niihin. Tämänkin kirjan olen halunut lukea jo kauan, mutta omassa kirjastossani se on ollut koko ajan lainassa. Vihdoin sen sain mutta en oikein päässyt kunnolla alkuun sen kanssa ja hieman takeltelin, luin sen kuitenkin loppuun ja olin hieman pettynyt. Omassa hyllyssäni on englannin kielen versio tästä kirjasta ja sen aion lukea. Luen Plathia muutenkin mielummin englanniksi kuin suomeksi.

Tarinan päähenkilö on Esther Greenwood, 19-vuotias massachusettilainen nainen. Hän voittaa novellikilpailun ja palkinnoksi saa mahdollisuuden työharjoitteluun newyorkilaisen lehden toimituksessa. Hän pääsee muiden harjoittelijoiden kanssa hienoihin juhliin, kauniita lahjoja. Tämän pitäisi olla unelmien täyttymys Estherille mutta vähitellen hän alkaa tuntea itsensä ulkopuoliseksi. Lopulta Esther saa hermoromahduksen, yrittää itsemurhaa ja joutuu psykiatriseen hoitoon.

Lasikellon Alla on Sylvia Plathin ainoa romaani ja vaikka se onkin fiktiivinen, kirja pohjautuu paljolti Plathin omaan elämään ja nuoruuteen. Lasikellon alla oli mielestäni mielenkiintoinen ja sykähdyttävä tarina mutta valitettavasti se tarina jäi hieman ohueksi jonka takia petyinkin kirjaan jonkun verran. Sylvia Plath ei kuitenkaan voi mielestäni kirjoittaa mitään huonoa eikä Lasikellon alla sellainen ollutkaan. Ja kirjassa oli monia peniä kohtia joihin rakastuin.

"Näin elämän haarautuvan edessäni samankaltaisena kuin se tarinan vihreä viikunapuu. Jokaisen oksan päässä ihana tulevaisuus houkutteli minua kuin mehevä tummanpunainen viikuna ja kutsui minua luokseen. Yksi viikuna oli aviomies ja onnellinen koti ja lapset, ja toinen viikuna oli kuuluisa runoilija ja loistava opettaja ja kolmas viikuna oli Ee Gee, ällistyttävän hyvä toimittaja ja yksi oli Eurooppa ja Afrikka ja Etelä-Amerikka ja yksi viikuna oli Constantin ja Sokrates ja Attila ja kokonainen joukko muita rakastajia, joilla oli kummallinen nimi ja epätavallinen ammatti, ja yksi viikuna oli olympiavoittaja, ja näiden viikunoiden vieressä ja yläpuolella oli vielä paljon muita viikunoita, joista en oikein päässyt selville.
Näin itseni istumassa tämän viikunapuun oksanhaarassa nälkään nääntymäisilläni vain siksi, etten pystynyt päättämään, minkä viikunan valitsisin. Halusin niistä jokaisen ja jokaikisen, mutta yhden valitseminen merkitsi kaikkien muiden menettämistä, ja kun minä istuin siinä kykenemättä päättämään, viikunat alkoivat nahistua ja mustua ja mätkähtivät yksi toisensa jälkeen maahan jalkojeni alla."

Sylvia Plath - Selected Poems

Sylvia Plath - Selected Poems
(1985 Faber and Faber) 85 s.

"They threaten
To let me through to a heaven
Starless and fatherless, a dark water."
Runo jonka Sylvia Plath kirjoitti vain pari viikkoa ennen kuolemaansa.

Luettuani Sylvia Plathin Sanantuojat päätin että haluan kirjan myös alkuperäiskielellä. Selected poems on Plathin kuoleman jälkeen julkaistu teos hänen runoistaan. Kirja sai myös Pulitzer palkinnon.

Sylvia Plathin runoja lukiessa monelle tulee heti ensimmäisenä mieleen tyhjyyden tunne, masennus, itsensä etsiminen ja varsinkin kuolema sekä sen kaipuu. Nämä teemat pyörivät hyvin vahvasti hänen ympärillään, joidenka takia moni saa Plathista ja hänen elämästään hyvin yksitoikkoisen kuvan. Itse kyllä pidän Plathista juuri näiden ominaisuuksien takia ja sen että ne näkyvät hänen runoissaan mutta harva muistaa että Plath rakasti elämää. On totta että hän eli elämänsä masennuksen kynsissä sekä osittain onnettomana mutta vastapainoksi tälle hän rakasti elämää, perhettään, rakastamista ja tämän voi nähdä myös hänen runoistaan.

“Can you understand? Someone, somewhere, can you understand me a little, love me a little? For all my despair, for all my ideals, for all that - I love life. But it is hard, and I have so much - so very much to learn.” 

Selected Poems on hieman erillainen kuin Sanantuojat ja siellä oli muutama uusi runo joita ei Sanantuojassa ollut. Plath on sellainen runoilija jonka runot luen mielummin englanniksi koska omasta mielestäni suomeksi niissä ei ole samanlaista voimaa. Plathin runous on myös hyvin rivienvälistä luettavaa, joka antaa näin hänen runoilleen sen syvyyden ja tummuuden.

Mirror

"I am silver and exact. I have no preconceptions.
What ever you see I swallow immediately
Just as it is, unmisted by love or dislike.
I am not cruel, only truthful---
The eye of a little god, four-cornered.
Most of the time I meditate on the opposite wall.
It is pink, with speckles. I have looked at it so long
I think it is a part of my heart. But it flickers.
Faces and darkness separate us over and over.
Now I am a lake. A woman bends over me,
Searching my reaches for what she really is.
Then she turns to those liars, the candles or the moon.
I see her back, and reflect it faithfully.
She rewards me with tears and an agitation of hands.
I am important to her. She comes and goes.
Each morning it is her face that replaces the darkness.
In me she has drowned a young girl, and in me an old woman
Rises toward her day after day, like a terrible fish."

Poppies In July

Little poppies, little hell flames,
Do you do no harm?

You flicker.  I cannot touch you.
I put my hands among the flames. Nothing burns

And it exhausts me to watch you
Flickering like that, wrinkly and clear red, like the skin of a mouth.

A mouth just bloodied.
Little bloody skirts!

There are fumes I cannot touch.
Where are your opiates, your nauseous capsules?

If I could bleed, or sleep! -
If my mouth could marry a hurt like that!

Or your liquors seep to me, in this glass capsule,
Dulling and stilling.

But colorless. Colorless.

Sylvia Plath - Sanantuojat

Sylvia Plath - Sanantuojat 1997
(Sylvia Plath: Collected Poems 1981) Otava 96 s.

Sylvia Plath (1932-1963) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja runoilija. Hänet tunnetaan etenkin amerikkalaista runoutta uudistaneista runoistaan. Plath eli myös lyhyen, masennuksen täytteisen elämän ja teki itsemurhan ollessaan vain 30-vuotias. Plath saikin tunnustusta teoksistaan vasta kuolemansa jälkeen. Sanantuojat ilmestyi Plathin kuoleman jälkeen ja hän sai teoksestaan Pulitzer palkinnon. 

Sylvia Plathin säkeissä on omakohtaisen kokemuksen tuntu. Hän käsitteli runoissaan usein kuolemaa, uudelleensyntymistä, saastumista ja puhdistumista.

Kuten jo lukumaratonin aikana totesin, olin odottanut tämän kirjan lukemista jo kauan. Plathin runoja olen englanniksi lukenut paljonkin mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun luin niitä suomeksi. Ja totesin myös että petyin hiukan. Omasta mielestäni Plathin runot täytyy lukea englanniksi. Marja-Leena Mikkolan suomennos on hyvää ja kaunista mutta samalla siinä katoaa Plathin sisältä kumpuava voima runon sanoja kohtaan. Ei Plathin runot enään tunnu samoilta kun ne on suomennettu. Tässä otteita Lady Lasarus runosta, suomeksi ja englanniksi ja mielestäni tämä kertoo kaiken oleellisen.


"Herr Jumala, Herr Lucifer,
varokaa,
varokaa.

Tuhkasta 
minä nousen punaisin hiuksin
ja ahmin miehiä kuin ilmaa."


"Herr God, Herr Lucifer
Beware
Beware.

Out of the ash
I rise with my red hair
And I eat men like air."

Luin myös että Plath olisi kirjoittanut Sanantuojat runoja vain pari päivää ennen kuolemaansa.