Alessandro Baricco - Silkki 1998
(Seta 1996) WSOY 114s.
Alessandro Bariccon Silkki oli ensimmäinen kirja jonka lukumaratonillani luin ja silloin totesin että joskus tulen vielä kirjan lukemaan oikein ajan kanssa koska se oli niin hyvä. Ja olen edelleen sitä mieltä.
Kirja kertoo eteläranskalaisesta Herve Joncourista joka käy 1860-luvulla muutaman kerran Japanissa ostamassa silkkiperhosen munia ja rakastuu siellä toivottomasti arvoitukselliseen tyttöön. Tämä seikka antaa leimansa koko hänen elämäänsä ranskassa ja avioliittoonsa. Joncour ikävöi Japaniin eikä huomaa kuinka hänen lapseton vaimonsa kaipaa omistautuvampaa rakkautta ja kuinka Joncourin työnantaja pelaa biljardia itseään vastaan.
Silkki on hyvin pelkistetty teos. Koruton ja kaunis tarina rakkaudesta ja ikävästä. Silkki-sana sopii hyvin tarinan nimeksi, se on läpikuultava ja hento, ilmavaa kerrontaa. Baricco on myös muusikin tuntia ja se näkyy kirjassa. Hän käyttää toistoja (kuten esim. Joncourin matka Japaniin joka toistuu kirjassa aina samanlaisena) erinomaisena ja mielenkiintoisena tehokeinona.
Täytyy vielä mainita että olin hyvin yllättynyt siitä että tämä kirja on näin nuori, tuntui että kirja olisi kirjoitettu vuosikymmeniä sitten, ainakin sellainen tunnelma kirjasta jäi.
Silkki on hyvä välipala joka yksinkertaisessa kauneudessaan ja hentoudessaan jää pysyvästi mieleen.
Osallistun kirjalla myös Tuulevin Italia haasteeseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti