Ernest Hemingway - Jäähyväiset Aseille

Ernest Hemingway - Jäähyväiset Aseille 2011
(A farewell to Arms 1929) Keltainen Kirjasto 379 s.

Sotakirjat ei ole oikeastaan koskaan uponneet, Tuntematonta Sotilasta lukuunottamatta jota rakastin. Ei sillä että niitä olisi niin montaa tullut elämän aikana luettua mutta kuitenkin. Joten kun kuulin Ihminen Sodassa -lukuhaasteesta olin vähän kahden vaiheilla osallistuakko vai eikö, mutta lopulta päätin osallistua jotta saisin ainakin joitakin sotaan liittyviä kirjoja pois listalta. Jäähyväinen Aseille on klassikko ja hyvä kirja aloittaa sotakirjojen lukeminen, ainakin näin oli omalta osaltani koska nyt en jaksa odottaa seuraavaa sotakirjaa, niin kovaa tämä iski!

Kirjan tapahtumat sijoittuvat ensimmäiseen maailmansotaan ja Italiaan, Caporetton taisteluun. Päähenkilönä on Yhdysvaltalainen luutnantti Frederick Henry. Henry haavoittuu ja joutuu toipilaaksi pitkäksi aikaa. Tänä aikana hän rakastuu englantilaiseen sairaanhoitajaan, Catherineen. Lopulta Henry pääsee takaisin rintamalle mutta sota ei tunnukkaan enään samalta ja monen mutkan kautta hän päätyy pakenemaan Catherinen kanssa Sveitsiin. 

Toinen maailmansota on hyvin tuttu jo pelkästään koulusta, mutta ensimmäinen maailmansota on aina jäänyt hiukan peittoon. Sen takia haluaisinkin lukea enemmän kirjoja ensimmäisestä maailmansodasta. Hemingway osallistui myös itse ensimmäiseen maailmansotaan ja kirjassa voikin nähdä kaikuja kirjailijan omista kokemuksista ja kirja on mielestäni realistinen kuvaus sodasta. Onneksi kirjassa ei kuitenkaan mässäillä vammoilla eikä kuolemilla, eikä kuvailla näitä liian tarkoin, sen suhteen olen hyvin herkkä ja moni kirja onkin jäänyt tämän takia kesken tai lukeminen on hidastunut. Hiukan petyin kuitenkin siihen että vaikka teos sijoittuu Italiaan ja Hemingway on itse siellä ollut, ei kirjasta henkinyt aitoa paikallisväriä ja kirja olisi voinut sijoittua vaikka minne.

Hemingwayn kirjoitustyyli ei ole liian raskasta mikä yleensä liitetään sotakirjoihin, se on paikoin jopa hyvin yksinkertaista ja kerronta on sujuvaa. Moni on sanonut tuskailevansa Hemingwayn kirjoitustyylin kanssa mutta itse pidän siitä, ainakin tässä sekä Vanhus ja Meri kirjassa. Itselläni on kesken kuitenkin Hemingwayn toinen sotaan liittyvä kirja, Kenelle kellot soivat jonka kerronta on kuin puuroa ja lukeminen etenee verkkaisesti. Mutta, Jäähyväiset Aseille oli positiivinen yllätys ja ilo lukea (paitsi yllättävä loppu) Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen!

PS. Ja tähän loppuun on vielä pakko lisätä että pidin kirjan ulkoasusta todella paljon, eli kaunis kirja myös päällisin puolin.

Tällä kirjalla osallistun Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen sekä Jokken 14 nobelistin teosta haasteeseen