(Franny and Zooey 1961) Keltainen kirjasto 196 s.
"Mutta minä kerron sinulle yhden hirvittävän salaisuuden - Kuunteletko sinä? Siellä ei ole ketään kuka olisi Seymourin Lihava Rouva"
Muistan joskus nuorempana lukeneeni Siepparin ruispellossa. Muistan ettei se itseäni säväyttänyt kauheasti vaikka moni onkin sitä ihastellut. Salingerin kirjoitustyylikään ei ollut muistissa ja vielä kun Franny ja Zooey kirjassa ei ollut minkäänlaista takatekstiä että mitä kirjassa tapahtuu, hyppäsin kirjan kimppuun täysin sokeana ja tietämättömänä mistä kirja kertoo.
Kirjassa on kaksi kertomusta, Franny ja Zooey. Parikymmpinen Franny elää vaikeaa vaihetta elämässään. Hän on täysin kyllästynyt opintoihinsa, itseensä ja koko maailmaan ja näkee ympärillään vain ihmisiä jotka välittävät vain itsestään. Hän yrittää etsiä ratkaisua ongelmiinsa uskonnollisesta mystiikasta. Hän huomaa ettei saa omalta poikaystävältään Lanelta minkäänlaista vastakaikua, vajoaa apaattiseen tilaan ja lojuu solvalla rukoillen, syömättä ja suostumatta nousemaan. Silkkimonossaan laahustelevalta Bessie-äidiltä kuluu pakettikaupalla savukkeita hänen miettiessään keinoja tyttärensä auttamiseksi. Monien suostuttelujen ja keskustelujen jälkeen Zooey-veli onnistuu lopulta palauttamaan Frannyn mielenrauhan.
Oli oikeastaan hyvä (ja virkistävää) välillä törmätä kirjaan josta en tiennyt mitään ennen sen lukemista. Tässä huomasin kuinka paljon ennakkotiedot ja muiden mielipiteet muuttavat lukukokemusta. En olisi luultavasti käynyt kirjan kimppuun yhtä innoissani jos olisin tiennyt mistä kirja kertoo.
Kirjan päähenkilöt ärsyttivät minua. Zooey, egoistinen nero joka vihaa jokaista ihmistä ja pitää itseään viisaanpana kuin muut, kuitenkin tiedostaen tämän kaiken ja sen takia itseään vihaava. Ja Franny, itsevarma tyttö, joka tietää mitä haluaa mutta yht'äkkiä muuttuu itsepäiseksi silti muiden mukana vietäväksi, mistään välittäväksi ihmiseksi. Oikeastaan kaikki henkilöt kirjassa ärsyttivät, niin äiti Bessie, Frannyn poikaystävä Lane sekä sisarusten veljet.
Kirja oli hyvin uskonnollis-filosofinen.Vaikka molemmista pidän, yhdessä ne osaavat joskus olla hyvin uuvuttavaa luettavaa. Salingerin huumorinsäväyttämä kerronta kuitenkin auttoi tässä asiassa paljon.
Omasta mielestäni tämä oli vain kirja muiden joukossa. Kirja jonka luin, ja jo seuraavaa kirjaa lukiessani olin tämän unohtanut.
"Ja etkö sinä tiedä - kuuntele mitä minä nyt sanon - etkö sinä tiedä kuka se Lihava Rouva todellisuudessa on? Voi kuule Franny. Kuule Franny. Se on Kristus. Kristus eikä kukaan muu."
Minä luulen, että aika on ajanut Salingerin kirjojen ohi. Sieppari oli ensimmäisiä kirjoja, jossa käsitellään murrosikäisen harhailua. Pentti Saaarikoski käänsi sen aikanaan juuri oikein silloiselle nuorten kielelle. Se oli aikansa kulttikirja.
VastaaPoistaFrannystä ja Zooeysta minulla on hauska muisto. Ostin sen, kun olin USA:ssa 1970-71 ja aloin aikani kuluksi kääntää sitä suomeksi, kynällä paperille. Olin niin kovasti aikeissa ryhtyä kääntäjäksi.
Olen samaa mieltä kuin Marjatta. Sieppari ruispellossa tulkinta on minusta muuttunut, ja on uusi käännöskin. Luin Siepparin kesällä kolmanteen kertaan ja editoin vanhaa bloggaustanikin.
VastaaPoistaTätä kirjaa olen katsellut ja meinannut ostaa, mutta kirja on jäänyt vielä kauppaan.
Ihan samaa mieltä olen että aika on jo ajanut Salingerin kirjojen ohi. Olen kirjan Saarikosken kääntämänä lukenut, enkä uutta käännöstä halua lukea vaikka joku sitä joskus suosittelikin.
VastaaPoistaMia, sinulle on jotakin blogissani :)
VastaaPoistaEn ole sitä mieltä, että aika on ajanut Salingerin ohi, tosin minulla on kokemusta vain Sippari ruispellosta, mutta pidin siitä paljon. Luin sen tosin englanniksi ja luulen, että olisin suomenkielisestä käännöksestä vain ärsyyntynyt. Pitää tosiaan kokeilla muutakin Salingerin tuotantoa, jotta voisi muodostaa Salingerin tuotannosta paremman kuvan.
VastaaPoista