(New York Trilogy 1987) Loisto s.356
Kolmen Austerin kirjan jälkeen täytyy myöntää että kyllä tämä mies osaa. Tykkään siitä kuinka Austerin teoksissa fakta ja fiktio kietoutuvat yhteen eikä aina tiedä mikä on totta ja mikä ei. Myös Austerin poikamainen kirjoitustyyli (joka ei kyllä tässä teoksessa tullut niin selvästi esille mutta esim. Kuun Maisemissa sen huomasi selvästi) on mieleeni.
New York -trilogia koostuu kolmesta pienoisromaanista.
Lasikaupunki: Yksinäinen jännityskirjailija saa oudon puhelinsoiton ja joutuu esittämään olevansa joku muu, näin hän saa vastaansa yksityisetsivän tehtävän ja joutuu keskelle juttua, joka on hämmentävämpi ja monisyisempi kuin hän itse osaisi kuvitellakkaan. Hän joutuu mukaan jännittävään elämän ja kuoleman leikkiin, jossa panttina on oma identiteetti.
Aaveita: Blue-niminen yksityisetsivä saa White nimiseltä henkilöltä tehtäväkseen varjostaa Black-nimistä henkilöä...
Lukittu huone: Kirjailija saa haltuunsa kadonneen ystävänsä kirjallisen jäämistön ja huomaa pian elävänsä tämän elämää, saaden osansa tämän maineesta, tuloistaja jopa perheonnesta. Hän on joutunut toisen elämän vangitsi.
Identiteeteillä leikkiminen on hyvin ominaista Austerin kirjoissa ja henkilöhahmot ovatkin usein häilyviä. Myös sattumukset ovat hyvin isossa pääroolissa hänen teoksissaan. Kuinka pienet tai suuremmat sattumat saattavat yhtäkkiä kääntää koko tarinan aivan erilaiseksi.
Vasta kirjaa tarkemmin pohdiskeltuani tuli mieleen että ehkä onkin kyse samasta tarinasta, joka on kerrottu eri henkilön näkökulmasta.
"Koko tarina pelkistyy lopun tapahtumiin, ja ilman tuota loppua sisälläni minun olisi ollut mahdotonta aloittaa tätä kirjaa. Sama koskee kahta ensimmäistä teosta Lasikaupunkia ja Aaveita. Nämä kolme tarinaa ovat lopulta sama tarina, mutta jokainen edustaa eri tietoisuuden tasoa, tarinan sisällön kannalta."
Osallistun kirjalla Mikä minusta tulee isona -haasteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti