Yasunari Kawabata - Tuhat Kurkea

Yasunari Kawabata - Tuhat Kurkea 1969
(Thousand Cranes 1949) Keltainen kirjasto 149s.

"Aurinko kosketti puiden latvoja ja näytti valuvan taivaanrantaan. Metsä kohosi mustana iltataivasta vasten. Virtaava valo oli häikäissyt hänen väsyneitä silmiään ja hän oli ummistanut ne. Yhä vielä paloi ilta-aurinko hänen suljettujen luomiensa takana, ja valossa lensi tuhat valkoista kurkea."

Kirjaston poistomyynnistä tuli aikoinaan ostettua mukaan Kawabatan Tuhat kurkea. Kauan se kirjahyllyssä odotti ennen kuin päätin lukea sen. Yasunari Kawabata oli japanilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1968.

Kirjan kertojana toimii nuori mies, Kikuji joka saa kutsun teeseremoniaan Chikako Kurimotolta. Kurimoto on ollut aikoinaan Kikujin isän rakastaja. Hän yrittää saattaa nuoren miehen yhteen Yukiko nimisen tytön kanssa mutta Kikuji on haluton menemään naimisiin. Hän ei myöskään pidä Kurimotosta, jota pitää manipuloivana sekä kontrolloivana ja pahatahtoisena. Mukaan kuvaan tulee yllättäen myös rouva Oota, joka on aikoinaan vienyt Kikujin isän Chikakolta. Hänellä on myös mukanaan kaunis tyttärensä Fumiko.

Kawabatan tyyli on hyvin niukka sanaista mutta runollista ja mielestäni Eeva-Liisa Manner on onnistunut suomennoksessa loistavasti. Kirjassa tapahtuu samalla kertaa sekä paljon että vähän, eri sävyjä, pieniä siirtymiä, joilla on dramaattiset seuraukset. Kawabata on osannut nivoa teeseremonian taitavasti kertomukseensa.

”He panivat molemmat kulhot, shinon ja karatsun, rinnatusten. Heidän
katseensa kohtasivat, ja siirtyivät taas kulhoihin.
-Mieskulho ja naiskulho, sanoi Kikuji vähän hämillään.
Fumiko nyökkäsi ääneti.
Kikujista tuntui, kuin hänen sanoissaan olisi ollut outo sointi.
Karatsu oli aivan koruton. Se oli tuhkapuun lehden värinen, ja syvän vihreän
läpi hohti lämmin punerrus tai vain punan aavistus.
Kulho oli suippo ja laajeni alaosastaan voimakkaasti.
-Se oli varmaan isänne lempikulho, koska hän otti sen mukaansa matkoille.
Jotenkin se muistuttaa isäänne.
Oli uskaliasta puhua noin. Mutta Fumiko ei tuntunut sitä huomaavan.”

Osallistun kirjalla Jokken Nobel -haasteeseen, Opuscolon Keltaiseen kesään sekä kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "ostettu kirja".