(Allah n'est pas oblige 2002) Tammi 202s.
"Kun sanotaan, että jossakin maassa on heimosota, se tarkoittaa että vaikutusvaltaiset rosvot on jakanu maan keskenään. Ne on jakanut rikkaudet, ne on jakanu maat, ne on jakanu ihmiset. Ne on jakanu kertakaikkiaan kaiken, ja koko maailma antaa niiden tehdä niin. Kaikki antaa niiden vapaasti tappaa syyttömiä: lapsia ja naisia. Eikä siinä kaikki! Hassuinta on, että jokainen puolustaa epätoivon vimmalla sen omaa etua ja haluaa samalla laajentaa sen omaa aluetta."
Ei Allahin tartte on Norsunluurannikkolaisen Ahmadou Kourouman (1927–2003) viimeiseksi jäänyt teos.
Tarinan päähenkilönä sekä kertojana on noin kymmenenvuotias (tai kaksitoistavuotias) lapsisotilas Birahima. Isäänsä hän ei ole tuntenut ja äitikin kuoli säärihaavaan. Koulun jäätyä kesken ja jouduttuaan kadulle Birahima värvätään lapsisotilaaksi kapinallisjoukkoihin.
"Kun lapsella ei ole isää eikä äitiä, ei veljeä, sisarta, tätiä tai setää, kun sillä ei ole enää yhtään mitään, sen on parasta ruveta lapsisotilaaksi. Lapsisotilaat on niitä varten, joilla ei enää ole minkäänlaista sijaa, ei maan päällä eikä Allahin taivaassa."
Alkaa matka kohti Liberiaa, elämä lapsisotilaana ei ole helppoa. Sota on arkipäivää, samoin murhat, raiskaukset ja muut raakuudet mutta mukaan mahtuu myös hauskoja hetkiä sekä ystävyyttä.
En ole aiemmin lukenut lapsisotilaista kertovaa kirjaa joten Ei Allahin tartte tutustutti minut täysin uuteen aiheeseen. Birahima kertoo tarinaansa hyvin rosoisella mutta eläväisellä tyylillä. Hän kertoo asiat ja tapahtumat niin kuin ne ovat eikä tapahtumia suuremmin jäädä analysoimaan tai pohdiskelemaan. Kerronta vilisee myös nokkelia huomioita ja Birahima käyttääkin apunaan sanakirjaa tarinaa kertoakseen.
Itse pidin kirjasta. Aihe oli mielenkiintoinen vaikkakin rankka. Julmuudet ja niiden kuvailu voi myös joillekin olla liikaa, sillä sitä oli paikoin runsaasti. Itseäni se alkoi loppua kohden hieman uuvuttamaan mutta Kourouman kerrontatyyli pelasti mielestäni paljon.
Osallistun kirjalla Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen. Sekä kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Palkittu kirja" sillä teos on saanut mm. ranskalaisen Renaudot -palkinnon. Se on yksi viidestä merkittävästä ranskalaisesta kirjallisuuspalkinnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti