(The Naked Lunch 1959) Gummerus 232 s.
"Se on huuto helvetistä, brutaali, mieskeskeinen, karmiva, paranooinen ja hirtehisen hauska kirja, joka keinuu edestakaisin kontrolloimattomien hallusinaatioiden ja hurjan, purevan satiirin välillä. Täysin hullu, anarkistinen mestariteos."
Alaston Lounas on kirja jonka olen halunnut lukea jo monta vuotta koska William Burroughs on luultavasti mielenkiintoisin mieskirjailija ikinä. William Burroughs oli yhdysvaltalainen kirjailija sekä yksi beat-sukupolven keskeisiä hahmoja. Burroughs eli koko aikuiselämänsä opiaattiriippuvaisena ja huumeet liittyivät hyvin vahvasti myös hänen tuotantoonsa.
Kun kirjaa oli vain 20 sivua jäljellä olin jo mielessäni valmis haukkumaan koko kirjan lyttyyn. En kirjan alussa millään saanut otetta kirjasta ja kirjapinon alimmaiseksi se usein jäikin. Alaston Lounas on hyvin mustan huumorin sävyttämä kirja huumeista, huumeriippuvuudesta, homoseksuaalisuudesta sekä vakavista rikoksista. William Burroughs on ammentanut oman huumekierteensä syövereistä tämän hurjan satiirin joka on ravistellut lukijoita kautta aikojen. Kirjassa ei ole minkäänlaista juonta vaan se on kasa sirpaleisia tarinoita jotka jollain ihmeen tavalla nivoutuvat yhteen. Williams sanoo itse kirjasta näin "Kirjailija voi kirjoittaa vain yhdestä asiasta: siitä mitä kirjoittamisen hetkellä on hänen aistiensa edessä. Minä en rohkene määrätä juonta, tapahtumakulkua, jatkuvuutta..." Ja kirjaa lukiessa tuli kyllä välillä mieleen että millaisissa aineissa herra mahtoi olla kirjaa kirjoittaessa...
Mutta Alaston Lounas on hyvä esimerkki siitä ettei kirjaa kannata koskaan jättää kesken. Loppumetreillä löysin viimein sen punaisen langan ja aloin jopa ymmärtämään mistä kirjassa on kysymys. Burroughsin huumori on niin mustaa että sitä ei huumoriksi aina ymmärrä ja jopa minä, satiirisia teoksia rakastava, en alussa löytänyt satiirin häivääkään. Mutta Burroughsin tapa kritisoida yhteiskuntaa on jopa nerokas!
"Lähettäjä ei ole ihminen... Se on Ihmisvirus. (Kaikki virukset ovat loiselämää viettäviä suvustaan rappeutuneita soluja... Niillä on erityinen affiniteetti Äitisolua kohtaan; siten rappeutuneet maksasolut etsivät hepatiitin kotipesää jne. Joten jokaisella lajilla on Dominantti Virus; lajin Rappeutunut Image.)
Ihmisen rikkoutunut image ilmenee minuutti minuutilta ja solu solulta.... Köyhyys, viha, sota, poliisit - rikolliset, byrokratia, mielenvikaisuus, kaikki Ihmisviruksen symptomeja.
Nykyään Ihmisvirus voidaan eristää ja hoitaa"
Alaston Lounas on todellakin maineensa veroinen, niin hyvässä kuin pahassakin. En suosittele kirjaa heikkohermoisille koska teksti on raakaa ja paikoitellen hyvinkin todenmukaista eikä se säästele lukijaansa ollenkaan. Itse aion ehdottomasti lukea Burroughsia lisää ja muistutus lukijoille että sen kirjan sanoman ja sydämen voi löytää vaikka kirjan viimeiseltä sivulta, koskaan ei tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti