Aleksander Solzenitsyn - Ivan Denisovitsin päivä

Aleksander Solzenitsyn - Ivan Denisovitsin päivä 2010
(Odin den'Ivana Denisovica 1962) Keltainen Pokkari 136 s.

"Luultavasti kukaan yksityinen ihminen ei edistänyt yhtä paljon neuvostojärjestelmän hajoamista kuin kirjailija Aleksandr Solženitsyn."

Aleksandr Solzenitsyn oli Venäläinen kirjailija jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1970.
Solzenitsyn tuli tunnetuksi Neuvostoliiton vankilajärjestelmää realistisesti kuvaavista teoksista. Solzenitsyn
joutui itsekin monta kertaa rangaistusleireille.

Ivan Denisovitsin päivä kertoo ihmisiän mittaisen päivän Siperialaisella vankileirillä. Teos on tarkka kuvaus vankileirillä olosta ja kuvaus siitä kuinka pienistä asioista ihmisen onni lopulta muodostuu. Yksi tupakka, ylimääräinen ruoka-annos tai pari ylimääräistä minuuttia lämpimässä voivat pelastaa päivän, tai koko viikon! Kirjan päähenkilö on Ivan Denisovits Suhov joka on joutunut leirille maanpetoksesta sekä vakoilusta. Hän oli jäänyt Saksalaisten vankiksi mutta päässyt pakenemaan, jonka takia hän joutui syytteseen. Helpompi oli tunnustaa "syyllisyytensä" kuin joutua kuolemaan. Suhov ikävöi kotiin ja haaveilee vapaudesta sekä paremmasta elämästä. Kuvaus on hyvin tarkkaa, aikaiset aamut, ruokailu, työn teko. Jokainen päivä on selviytymistä päivästä toiseen.
Kirjassa on myös kaksi muuta kertomusta, Tapahtui asemalla ja Matrjonan talo ja nämä kaikki kolme kertomusta pohjautuvat Solzenitsyn omiin kokemuksiin vankileireillä ja sota-ajoilta.

Pidin kirjan koruttomasta suoraviivaisesta kerronnasta ja siitä kuinka Solzenitsyn onnistui vähäsanaisesti mutta todentuntuisesti kuvaamaan tarinan ihmisiä ja oloja. Venäläisiä kirjailijoita on aina kuvailtu hyvin raskaan kirjoitustyylin omaaviksi mutta tässä kirjassa siitä ei ollut jälkeäkään. En ole muita Solzenitsyn kirjoja vielä lukenut joten en tiedä johtuiko se kirjailijasta vai oliko tämä kirja vain poikkeus.

Tässä muuten mielenkiintoista faktaa kirjan synnystä.

"Romaani perustuu muistelmiin, jotka syntyivät Solženitsynin ollessa rangaistusleirillä Kazakstanissa. Siellä kaikki kirjoitettu aineisto oli kielletty, joten kirjailija kehitti menetelmän, jonka avulla hän pystyi pitämään mielessään pitkiä kappaleita kertomuksesta. Nähtyään liettualaisilla katolisilla vangeilla rukousnauhoja, jotka oli tehty jauhetusta leivästä, hän pyysi heitä tekemään samanlaisia ketjuja itselleen, mutta sellaisia joissa oli enemmän helmiä. Hänen käsissään jokainen helmi vastasi katkelmaa, joita hän toisti itsekseen, kunnes pystyi sanomaan sen epäröimättä. Vasta sen jälkeen hän siirtyi seuraavaan helmeen. Solženitsyn kirjoitti myöhemmin, että vankileirikautensa lopussa hän pystyi muistamaan tällä tavalla 12 000 riviä"

Tällä kirjalla osallistun Joken Nobel haasteeseen sekä Lue itsesi ulos vankilasta haasteeseen

Charlotte Perkins Gilman - Keltainen Seinäpaperi

Charlotte Perkins Gilman - Keltainen Seinäpaperi 2010
(The Yellow Wallpaper 1899) Savukeidas 198 s.

Charlotte Perkins Gilman oli yhdysvaltalainen kirjailija, taiteilija, runoilija. Hän oli feministi ja ajallaan epäsovinnaisten käsitteidensä ja valintojensa johdosta myös roolimalli tuleville feministeille. Charlotte Perkins Gilman kirjoitti myös maailman ensimmäisen feministisen utopiaromaanin, Herlandin, joka itseänikin kiinnostaisi joten sekin tulee luettua jossain vaiheessa.

Keltaiseen seinäpaperiin on koottu hänen julkaisemiaan esseitä, mielipidekirjoituksia, novelleja, tarinoita ja runoja eri lähteistä. Niissä Gilman tutkii sukupuolta ja valtiota, harhakuvien valtaa, taidetta ja luontoa sekä maapallon oikeuksia etsien vahvojen miehen ja naisen roolien sijaan yleistä inhimillisyyttä roolien takaa. Keltainen seinäpaperi (novelli) on ensimmäinen kuvaus sorretun naisen vajoamisen raastavan mielisairauden partaalle.

Keltainen Seinäpaperin kertoja on kotiinsa suljettu nuori nainen, jota lääkäri mies ja sisar valvovat. Nainen kärsii mielenterveysongelmista, joita hänen läheisensä eivät kuitenkaan ota vakavasti. Diagnoosi on ajan hengen mukaisesti ”väliaikainen hermosairaus – johon kuuluu hienoisesti hysteerisiä piirteitä”. Hoitokeino on eristäminen ja kaiken aktiivisen toiminnan kieltäminen. Kertojalta on evätty myös oikeus kirjoittaa ettei hän rasita itseänsä liikaa. Lukemamme teksti on siis kertojan salaista päiväkirjaa.

Vaikka ainoastaan nimikko novelli kuuluu listalle luin itse koko kirjan, ja onneksi niin. Koko kirjan lukemalla tulee ilmi kuinka monipuolinen kirjailija Gilman on.  

Mielestäni Keltainen Seinäpaperi novelli kuvasi hyvin masennusta ja sen vaikutusta myös ympärillä oleviin ihmisiin. Ja vaikka nykypäivänä hoidot ovat paremmat ja sairaus otetaan vakavemmin, tämä seuraava lainaus voisi sopia myös tähän päivään. 

"Hän ei näet usko minun olevan sairas! Mitä minä voin siinä tapauksessa tehdä? Jos arvostettu lääkäri, joka vieläpä on oma aviomieheni, vakuuttaa ystäville ja sukulaisille ettei minulla ole tosiasiassa muuta ongelmaa kuin väliaikainen hermosairaus - johon kuuluu hienoisesti hysteerisiä piirteitä - mitä minä voisin tehdä?"

Tommy Tabermann - Niitylle Minä Sinut Veisin

Tommy Tabermann - Niitylle Minä Sinut Veisin
Gummerus 2012 184 s.

Viime aikoina on tullut luettua vähän enemmän runokirjoja ja etenkin Tabermannia. Suomalaista runoutta kun ei ole vuosien varrella niin paljoa tullut luettua, ulkomaalaista ennemminkin. Mahtaakohan jollakulla olla suositella suomalaisia runoilijoita? Tabermann ja Kirsi Kunnas ovat ainoita itselleni lähemmin tuttuja.
 
Tommy Tabermann ja säveltäjä Toni Edelmann ehtivät aloittaa yhdessä "Niitylle minä sinut veisin" -produktion. Edelmann on säveltänyt Tabermannin kauneimpia runoja tunnelmalliseksi laulusarjaksi. Tabermannin oli tarkoitus olla mukana lausujana, mutta projekti keskeytyi Tabermannin äkilliseen sairastumiseen. Runoilijan poismenon jälkeen Edelmann vei projektin loppuun.

Niitylle minä sinut veisin on kaunis teos rakkaudesta, vapaudesta, elämänhalusta ja toisen ihmisen kohtaamisen vaikeudesta. Tabermann osaa kirjoittaa runoja yksinkertaisin sanoin ja lausein, kätkien kuitenkin sisällensä niin paljon. Runot ovat koskettavia ja Tabermann osaa lähestyä vaikeitakin aiheita helposti ja luonnollisesti. Ja vaikka Tabermann onkin tunnettu enemmän rakkaudesta ja erotiikasta kertovista runoistaan, itse en ole niiden fani ja pidän enemmän hänen elämästä ja kuolemasta kertovista runoistaan.

Kirjaa koristavat Edelmannin käsin kirjoitetut nuotit.

Alessandro Baricco - Silkki

Alessandro Baricco - Silkki 1998
(Seta 1996) WSOY 114s.

Alessandro Bariccon Silkki oli ensimmäinen kirja jonka lukumaratonillani luin ja silloin totesin että joskus tulen vielä kirjan lukemaan oikein ajan kanssa koska se oli niin hyvä. Ja olen edelleen sitä mieltä.

Kirja kertoo eteläranskalaisesta Herve Joncourista joka käy 1860-luvulla muutaman kerran Japanissa ostamassa silkkiperhosen munia ja rakastuu siellä toivottomasti arvoitukselliseen tyttöön. Tämä seikka antaa leimansa koko hänen elämäänsä ranskassa ja avioliittoonsa. Joncour ikävöi Japaniin eikä huomaa kuinka hänen lapseton vaimonsa kaipaa omistautuvampaa rakkautta ja kuinka Joncourin työnantaja pelaa biljardia itseään vastaan.

Silkki on hyvin pelkistetty teos. Koruton ja kaunis tarina rakkaudesta ja ikävästä. Silkki-sana sopii hyvin tarinan nimeksi, se on läpikuultava ja hento, ilmavaa kerrontaa. Baricco on myös muusikin tuntia ja se näkyy kirjassa. Hän käyttää toistoja (kuten esim. Joncourin matka Japaniin joka toistuu kirjassa aina samanlaisena) erinomaisena ja mielenkiintoisena tehokeinona.

Täytyy vielä mainita että olin hyvin yllättynyt siitä että tämä kirja on näin nuori, tuntui että kirja olisi kirjoitettu vuosikymmeniä sitten, ainakin sellainen tunnelma kirjasta jäi.

Silkki on hyvä välipala joka yksinkertaisessa kauneudessaan ja hentoudessaan jää pysyvästi mieleen.

Osallistun kirjalla myös Tuulevin Italia haasteeseen!

Haaste ja tunnustus

 

 

 

Opuscolo lähetti minulle mukavan haasteen ja tunnustuksen! Kiitos tästä :)

 

1. Minkä kirjalahjan annoit viimeksi?

 

Nyt on kyllä pakko myöntää etten kauheasti yleensä osta muille kirjoja, pelkästään itselleni :D Ukille on joskus tullut ostettua sotakirjoja.  

2. Mikä saamasi kirjalahjoista on jäänyt erityisesti mieleesi?

 

Halusin nuorempana joululahjaksi itselleni jonkun klassikon ja äiti osti minulle Kotiopettajattaren romaanin.

3. Millainen lukija olet?

 

Olen suht nopea lukija. Mutta välillä tulee kausia kun luen koko ajan ja aina on uusi kirja meneillään ja joskus yhden kirjan lukemisessa menee viikkoja.

4. Mikä on kirjoihin liittyvä noloin tilanteesi /asiasi?

 

Ei ole kyllä kauheasti tullut noloja tilanteita vastaan... Paitsi joskus nuorempana luin Sodoman 120 päivää mummolassa. Ei siinä muuten mitään kunnes mummo halus tietää mitä luen... Yritä siinä sitten selittää miksi 14-15 vuotias lukee sellaista kirjaa (en ole vielä tähänkään päivään asti saanut kyseistä kirjaa luettua loppuun x)

5. Mikä on kirjoihin ja lukemiseen liittyvä hienoin kokemuksesi?

 

Hienoja kokemuksia tulee aina hyvää kirjaa luettaessa mutta muistan kuinka nuorempana isä lupasi viisi markkaa jos luen jonkun Tiina kirjan. Muistan vieläkin kun sain kirjan luettua (oli muuten ensimmäinen "kirja" jonka luin) ja kuinka ylpeä olin :D Siitä se sitten alkoi.

6. Mitkä ovat blogisi viisi itsellesi tärkeintä kirjaa?

 

Nyt on tullut bloggailtua vasta vähän yli kuukausi niin en osaa vastata.

7. Missä ja miten luet mieluiten?

 

Jossain rauhallisessa paikassa ilman kiireitä

8. Jatka lausetta: Jos en lukisi, ...

 

... olisi elämä paljon tylsempää.

9. Mitä luet seuraavaksi? Miksi?

 

Tällä hetkellä on menossa Solzenitsyn "Ivan Denisovitsin päivä" kesken ovat myös Burroughsin "Alaston lounas", Hemingwayn "Kenelle kellot soivat" sekä Dumasin "Rutto" eli valinnanvaraa on :D

10. Jos sinun pitäisi valita yksi kirja juuri nyt, mikä se olisi?

 

Murakamin Norwegian Wood joka odottaa kirjapinossa mutta antaa sen odottaa vielä hetki.

 

 

 

Haastan seuraavat blogit

 

kattonataivas

satunluetut

kirjajokamaasta

Ja tässä olisi kysymykset:

1. Mitkä kirjat sinulla on kesken?

2. Kirja jonka voisit lukea aina uudelleen ja uudelleen?

3. Kirja johonka petyit?

4. Jos saisit lukea vain yhden kirjailijan kirjoja koko loppuelämäsi, kenet valitsisit?

5. Luetko paljon runoja?

6. Rakkain muisto lapsuudestasi liittyen kirjoihin/lukemiseen?

7. Maa josta et ole lukenut mitään mutta haluaisit?

8. Kirja jota et haluaisi koskaan lukea?

9. Miksi pidät kirjablogia/blogia?

10. Kirja jota voisit/haluaisit suositella kaikille?

Ernest Hemingway - Jäähyväiset Aseille

Ernest Hemingway - Jäähyväiset Aseille 2011
(A farewell to Arms 1929) Keltainen Kirjasto 379 s.

Sotakirjat ei ole oikeastaan koskaan uponneet, Tuntematonta Sotilasta lukuunottamatta jota rakastin. Ei sillä että niitä olisi niin montaa tullut elämän aikana luettua mutta kuitenkin. Joten kun kuulin Ihminen Sodassa -lukuhaasteesta olin vähän kahden vaiheilla osallistuakko vai eikö, mutta lopulta päätin osallistua jotta saisin ainakin joitakin sotaan liittyviä kirjoja pois listalta. Jäähyväinen Aseille on klassikko ja hyvä kirja aloittaa sotakirjojen lukeminen, ainakin näin oli omalta osaltani koska nyt en jaksa odottaa seuraavaa sotakirjaa, niin kovaa tämä iski!

Kirjan tapahtumat sijoittuvat ensimmäiseen maailmansotaan ja Italiaan, Caporetton taisteluun. Päähenkilönä on Yhdysvaltalainen luutnantti Frederick Henry. Henry haavoittuu ja joutuu toipilaaksi pitkäksi aikaa. Tänä aikana hän rakastuu englantilaiseen sairaanhoitajaan, Catherineen. Lopulta Henry pääsee takaisin rintamalle mutta sota ei tunnukkaan enään samalta ja monen mutkan kautta hän päätyy pakenemaan Catherinen kanssa Sveitsiin. 

Toinen maailmansota on hyvin tuttu jo pelkästään koulusta, mutta ensimmäinen maailmansota on aina jäänyt hiukan peittoon. Sen takia haluaisinkin lukea enemmän kirjoja ensimmäisestä maailmansodasta. Hemingway osallistui myös itse ensimmäiseen maailmansotaan ja kirjassa voikin nähdä kaikuja kirjailijan omista kokemuksista ja kirja on mielestäni realistinen kuvaus sodasta. Onneksi kirjassa ei kuitenkaan mässäillä vammoilla eikä kuolemilla, eikä kuvailla näitä liian tarkoin, sen suhteen olen hyvin herkkä ja moni kirja onkin jäänyt tämän takia kesken tai lukeminen on hidastunut. Hiukan petyin kuitenkin siihen että vaikka teos sijoittuu Italiaan ja Hemingway on itse siellä ollut, ei kirjasta henkinyt aitoa paikallisväriä ja kirja olisi voinut sijoittua vaikka minne.

Hemingwayn kirjoitustyyli ei ole liian raskasta mikä yleensä liitetään sotakirjoihin, se on paikoin jopa hyvin yksinkertaista ja kerronta on sujuvaa. Moni on sanonut tuskailevansa Hemingwayn kirjoitustyylin kanssa mutta itse pidän siitä, ainakin tässä sekä Vanhus ja Meri kirjassa. Itselläni on kesken kuitenkin Hemingwayn toinen sotaan liittyvä kirja, Kenelle kellot soivat jonka kerronta on kuin puuroa ja lukeminen etenee verkkaisesti. Mutta, Jäähyväiset Aseille oli positiivinen yllätys ja ilo lukea (paitsi yllättävä loppu) Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen!

PS. Ja tähän loppuun on vielä pakko lisätä että pidin kirjan ulkoasusta todella paljon, eli kaunis kirja myös päällisin puolin.

Tällä kirjalla osallistun Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen sekä Jokken 14 nobelistin teosta haasteeseen

Paul Auster - New York -trilogia

Paul Auster -New York Trilogia 2007
(New York Trilogy 1987) Loisto s.356

Kolmen Austerin kirjan jälkeen täytyy myöntää että kyllä tämä mies osaa. Tykkään siitä kuinka Austerin teoksissa fakta ja fiktio kietoutuvat yhteen eikä aina tiedä mikä on totta ja mikä ei. Myös Austerin poikamainen kirjoitustyyli (joka ei kyllä tässä teoksessa tullut niin selvästi esille mutta esim. Kuun Maisemissa sen huomasi selvästi) on mieleeni.

New York -trilogia koostuu kolmesta pienoisromaanista.

Lasikaupunki: Yksinäinen jännityskirjailija saa oudon puhelinsoiton ja joutuu esittämään olevansa joku muu, näin hän saa vastaansa yksityisetsivän tehtävän ja joutuu keskelle juttua, joka on hämmentävämpi ja monisyisempi kuin hän itse osaisi kuvitellakkaan. Hän joutuu mukaan jännittävään elämän ja kuoleman leikkiin, jossa panttina on oma identiteetti.

Aaveita: Blue-niminen yksityisetsivä saa White nimiseltä henkilöltä tehtäväkseen varjostaa Black-nimistä henkilöä...

Lukittu huone: Kirjailija saa haltuunsa kadonneen ystävänsä kirjallisen jäämistön ja huomaa pian elävänsä tämän elämää, saaden osansa tämän maineesta, tuloistaja jopa perheonnesta. Hän on joutunut toisen elämän vangitsi.

Identiteeteillä leikkiminen on hyvin ominaista Austerin kirjoissa ja henkilöhahmot ovatkin usein häilyviä. Myös sattumukset ovat hyvin isossa pääroolissa hänen teoksissaan. Kuinka pienet tai suuremmat sattumat saattavat yhtäkkiä kääntää koko tarinan aivan erilaiseksi.

Vasta kirjaa tarkemmin pohdiskeltuani tuli mieleen että ehkä onkin kyse samasta tarinasta, joka on kerrottu eri henkilön näkökulmasta.

"Koko tarina pelkistyy lopun tapahtumiin, ja ilman tuota loppua sisälläni minun olisi ollut mahdotonta aloittaa tätä kirjaa. Sama koskee kahta ensimmäistä teosta Lasikaupunkia ja Aaveita. Nämä kolme tarinaa ovat lopulta sama tarina, mutta jokainen edustaa eri tietoisuuden tasoa, tarinan sisällön kannalta."

Osallistun kirjalla Mikä minusta tulee isona -haasteeseen.

Sylvia Plath - Sanantuojat

Sylvia Plath - Sanantuojat 1997
(Sylvia Plath: Collected Poems 1981) Otava 96 s.

Sylvia Plath (1932-1963) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja runoilija. Hänet tunnetaan etenkin amerikkalaista runoutta uudistaneista runoistaan. Plath eli myös lyhyen, masennuksen täytteisen elämän ja teki itsemurhan ollessaan vain 30-vuotias. Plath saikin tunnustusta teoksistaan vasta kuolemansa jälkeen. Sanantuojat ilmestyi Plathin kuoleman jälkeen ja hän sai teoksestaan Pulitzer palkinnon. 

Sylvia Plathin säkeissä on omakohtaisen kokemuksen tuntu. Hän käsitteli runoissaan usein kuolemaa, uudelleensyntymistä, saastumista ja puhdistumista.

Kuten jo lukumaratonin aikana totesin, olin odottanut tämän kirjan lukemista jo kauan. Plathin runoja olen englanniksi lukenut paljonkin mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun luin niitä suomeksi. Ja totesin myös että petyin hiukan. Omasta mielestäni Plathin runot täytyy lukea englanniksi. Marja-Leena Mikkolan suomennos on hyvää ja kaunista mutta samalla siinä katoaa Plathin sisältä kumpuava voima runon sanoja kohtaan. Ei Plathin runot enään tunnu samoilta kun ne on suomennettu. Tässä otteita Lady Lasarus runosta, suomeksi ja englanniksi ja mielestäni tämä kertoo kaiken oleellisen.


"Herr Jumala, Herr Lucifer,
varokaa,
varokaa.

Tuhkasta 
minä nousen punaisin hiuksin
ja ahmin miehiä kuin ilmaa."


"Herr God, Herr Lucifer
Beware
Beware.

Out of the ash
I rise with my red hair
And I eat men like air."

Luin myös että Plath olisi kirjoittanut Sanantuojat runoja vain pari päivää ennen kuolemaansa.

J.D. Salinger - Franny ja Zooey

J.D. Salinger - Franny ja Zooey 2010
(Franny and Zooey 1961) Keltainen kirjasto 196 s.

"Mutta minä kerron sinulle yhden hirvittävän salaisuuden - Kuunteletko sinä? Siellä ei ole ketään kuka olisi Seymourin Lihava Rouva"

Muistan joskus nuorempana lukeneeni Siepparin ruispellossa. Muistan ettei se itseäni säväyttänyt kauheasti vaikka moni onkin sitä ihastellut. Salingerin kirjoitustyylikään ei ollut muistissa ja vielä kun Franny ja Zooey kirjassa ei ollut minkäänlaista takatekstiä että mitä kirjassa tapahtuu, hyppäsin kirjan kimppuun täysin sokeana ja tietämättömänä mistä kirja kertoo.

Kirjassa on kaksi kertomusta, Franny ja Zooey. Parikymmpinen Franny elää vaikeaa vaihetta elämässään. Hän on täysin kyllästynyt opintoihinsa, itseensä ja koko maailmaan ja näkee ympärillään vain ihmisiä jotka välittävät vain itsestään. Hän yrittää etsiä ratkaisua ongelmiinsa uskonnollisesta mystiikasta. Hän huomaa ettei saa omalta poikaystävältään Lanelta minkäänlaista vastakaikua, vajoaa apaattiseen tilaan ja lojuu solvalla rukoillen, syömättä ja suostumatta nousemaan. Silkkimonossaan laahustelevalta Bessie-äidiltä kuluu pakettikaupalla savukkeita hänen miettiessään keinoja tyttärensä auttamiseksi. Monien suostuttelujen ja keskustelujen jälkeen Zooey-veli onnistuu lopulta palauttamaan Frannyn mielenrauhan.

Oli oikeastaan hyvä (ja virkistävää) välillä törmätä kirjaan josta en tiennyt mitään ennen sen lukemista. Tässä huomasin kuinka paljon ennakkotiedot ja muiden mielipiteet muuttavat lukukokemusta. En olisi luultavasti käynyt kirjan kimppuun yhtä innoissani jos olisin tiennyt mistä kirja kertoo.

Kirjan päähenkilöt ärsyttivät minua. Zooey, egoistinen nero joka vihaa jokaista ihmistä ja pitää itseään viisaanpana kuin muut, kuitenkin tiedostaen tämän kaiken ja sen takia itseään vihaava. Ja Franny, itsevarma tyttö, joka tietää mitä haluaa mutta yht'äkkiä muuttuu itsepäiseksi silti muiden mukana vietäväksi, mistään välittäväksi ihmiseksi. Oikeastaan kaikki henkilöt kirjassa ärsyttivät, niin äiti Bessie, Frannyn poikaystävä Lane sekä sisarusten veljet.

Kirja oli hyvin uskonnollis-filosofinen.Vaikka molemmista pidän, yhdessä ne osaavat joskus olla hyvin uuvuttavaa luettavaa. Salingerin huumorinsäväyttämä kerronta kuitenkin auttoi tässä asiassa paljon.

Omasta mielestäni tämä oli vain kirja muiden joukossa. Kirja jonka luin, ja jo seuraavaa kirjaa lukiessani olin tämän unohtanut.

"Ja etkö sinä tiedä - kuuntele mitä minä nyt sanon - etkö sinä tiedä kuka se Lihava Rouva todellisuudessa on? Voi kuule Franny. Kuule Franny. Se on Kristus. Kristus eikä kukaan muu."

Marguerite Duras - Lol V. Steinin elämä

Marguerite Duras - Lol V. Steinin elämä 1986 
(Le Ravissement de Lol V. Stein 1964) Otava 154 s.

Luettuani tämän kirjan tajusin kuinka hyvä Durasin edellinen kirja Rakastaja olikaan. En silti tarkoita etteikö tämä ollut hyvä mutta ei se millään vetänyt vertoja Rakastajalle.

Tarinan päähenkilö on nuori Lol V. Stein joka tanssiaisissa ollessaan menettää rakastamansa miehen Michael Richardsonin ja näkee ja kokee jotain, jota ei unohda koskaan. Kymmenen vuotta myöhemmin Stein on naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Hän palaa kotikaupunkiinsa, hänen elämänsä on järjestyksessä, onnellistakin. Tahtoen tai tahtomattaan hän alkaa kuitenkin jäljittää nuoruutensa kokemusta. Hän valitsee ihmiset, sankarit, näytelmän kulissit ja saa aikaan juuri sen minkä on pakko tapahtua.

Vaikka kirjan teemat ovat samat kuin Rakastajassa, nuoruuden intohimo, pettymykset ja niiden jäljet naisen elämässä, ei kirja ollut mielestäni yhtä vahva. Tarinan rakkaus oli kyllä riipaisevaa sekä surullista mutta en osannut samaistua.

Kirja jäi hiukan tyhjäksi itselleni. Näin tapahtuu yleensä aina kun kertoja on joku muu kuin päähenkilö. En millään päässyt Steinin pään sisälle ja hän jäi liian kaukaiseksi hahmoksi itselleni. Tästä en kuitenkaan syytä kirjaa koska mielestäni oli hyvä idea jättää kerronta toiselle. Myös päähenkilön tunteet ja ajatukset oli jätetty avoimiksi ja arvailujen varaan, näin päähenkilöstä saatiin mystinen hahmo josta pidin vaikken itse sen sisälle päässytkään. 

"Kun Michael Richardson kääntyi Lolin puoleen ja pyysi tätä tanssiin viimeisen kerran heidän elämänsä aikana, Michael Richardson näytti Tatjanan mielestä äkkiä kalvenneelta ja aina vain huolestuneemmalta, mistä hän tiesi miehen myös katsoneen naista, joka oli juuri tullut saliin. Ja heti kun Anne-Marie Stretter oli Michael Richardsonin käsivarsilla, Tatjana näki hänen käyvän äkkiä kömpelöksi, mistä Tatjana ymmärsi miehen hämmennyksen ottaneen valtaansa myös naisen. Seuraavan tanssin lopussa Michael Richardson ei ollutkaan mennyt Lolin luo. Anne-Marie Stretter ja Michael Richardson eivät sen jälkeen enää jättäneet toisiaan."

Osallistun myös tällä kirjalla Vive La France haasteeseen!
http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/11/vive-la-france.html

Lukumaraton!

12.59
Jouduin siirtämään lukumaratonin aloitusta tunnilla mutta ei se mitään. Nyt on valmistelut tehty, kahvia ja ruokaa on. Lukupinosta ensimmäisenä käteen osui Bariccon Silkki eli aloitetaas sillä :)


14.05 
Alessandro Bariccon Silkki oli kyllä hyvä valinta näin aluksi, vaikka musta kyllä tuntuu että tulen sen vielä joskus lukemaan oikein ajan kanssa, oli kyllä niin hyvä teos! Tästä voisinkin sitten jatkaa lukemista Charlotte Perkins Gilmanin Keltaisella Seinäpaperilla.
Sivuja luettu: 114


 17.01

Keltainen Seinäpaperi luettu. Pää on vähän sekaisin niin monesta erillaisesta tarinasta mutta kahvi auttaa :D Ainoa asia mikä kirjassa häiritsi oli ylenpalttinen kirjoitusvirheiden määrä :/ Mutta nyt on hyvä aika pitää pieni ruokatauko ja sen jälkeen voisinkin lueskella Aisopossen Faabelit kirjaa.
Sivuja luettu: 312


18.31
Nyt on syöty ja käyty pienellä lenkillä selvittelemässä päätä ja silmiä sekä luettu Faabeleita 122 sivua. Näitä vois lukea vaikka koko illan mutta päätin säästää niitä muiden kirjojen väli lukemiseksi. Seuraavaksi voisinkin käydä Francoise Saganin Tervetuloa, ikävä kirjan kimppuun! Maratooni on mennyt tähän asti mukavasti, vielä ei ole tullut mitään "sivuoireita" ;)
 
"Kattohaikara ja Korppi
Kattohaikara riiteli puolisonsa kanssa ja survaisi nokallaan tämän silmän irti. Niin paljon sitä hävetti aiheuttamansa vamma, että se lensi kauas pois alkaakseen uuden elämän muualla. Uudessa paikassa se tapasi korpin, joka uteli syytä pitkään matkaan. Kattohaikara vastasi, että se oli survaissut nokallaan puolisonsa silmän irti. silloin korppi kysyi:
Onko tämä se sama nokka, joka sinulla on aina ollut?
Kun kattohaikara myönsi sen, korppi huomautti:
No, mitä järkeä on paeta, kun kumminkin nokkasi kulkee mukanasi kaikkialle, minne menet?"
Sivuja luettu: 434


20.38
Saganin Tervetuloa, ikävä oli loistava valinta luettavaksi parin kirjan jälkeen, olin hyvin päässyt vauhtiin ja tuo kirja vain lisäsi halujani lukea enemmän. Pidin pienen tauon ja nyt tuleekin koko maratonin huippu hetki kun syvennyn Sylvia Plathin runoihin. Lainasin Plathin Sanantuojat kirjastosta pari päivää sitten ja jouduin melkein piilottamaan kirjan etten lukisi sitä ennen tätä päivää :D Olen Plathin runoja jo lueskellut englanniksi ja pidin niistä kovasti. Tämän kirjan jälkeen teen sitten päätöksen että luenko jatkossa hänen runojaan suomeksi vai englanniksi.
Sivuja luettu: 564


23.00
Plathin Sanantuojat on nyt luettu ja täytyy myöntää että ehkä hienoinen pettymys oli. Tuntui että suomennettuna runot eivät päässeet oikeuksiinsa eikä Plathin tunnelma välittynyt samalla lailla kuin alkuperäisissä runoissa. Plathin jälkeen luin 76 sivua J.D. Salingerin Franny ja Zooey kirjaa. Ja nyt siirryn sänkyyn lukemaan sitä lisää. Voi olla että illan aikana tulee vielä luettua hieman Faabeleitakin. Kellon olen laittanut soimaan kello yhdeksältä mutta olen sellainen unikeko että saa nähdä monelta jaksan herätä :)
Sivuja luettu: 735










10.10
Eilen illalla tuli luettua Salingerin Franny ja Zoeeyta 30 sivua sekä Aisopossen Faabeleita 80 sivua. Nyt onkin aamiaisen sekä kahvin vuoro ja ajattelin yrittää lukea molemmat kirjat loppuun. Frannysta ja Zoeeysta on jäljellä n. sata sivua ja Faabeleista vähän yli sata sivua.
Sivuja luettu: 835


12.59
Valmis! Ehdin lukemaan Faabelit loppuun (110 sivua) sekä 70 sivua Frannya ja Zooeyta. Nyt pidän pienen tauon lukemisesta ja käyn ulkona. Luen vielä illemmalla Frannyn ja Zooeyn loppuun ja teen yhteenvedon maratoonista. Luultavasti viikonlopun aikana tulee pari kirja-arvostelua mutta pitää katsoa miten on aikaa.
Sivuja luettu: 1005

----------------------------------------------------

Yhteenvetona vielä, luin yhteensä 5 kirjaa sekä 176 sivua Frannya ja Zooeyta. Yhteensä luin sivuja 1005 sivua josta olen hieman yllättynyt koska pidin itseäni hyvin hitaana lukijana :D Kertaakan maratonin aikana ei tullut oloa että olisin lukenut liikaa, taukoja pidin muutaman mutta aika tiuhaan tahtiin luin. Vaikka on kyllä pakko myöntää että aamulla vähäsen lihaksissa tuntui monen tunnin lukeminen. Ensi kertaa varten (joka toivottavasti tulee pian :D) yritän valita vähän erillaisempia kirjoja ja laajemmalta skaalalta. Lastenkirjoja en kauheasti lue mutta yksi projektini on lukea Astrid Lindgrenin kaikki kirjat niin eiköhän sieltä löydy jotain vähän kevyempääkin luettavaa muiden kirjojen väliin. Tiiliskivimaratoonia suositeltiin mutta en usko että se sopii minulle, kyllästyn niin helposti että en jaksaisi lukea samaa kirjaa niin kauaa.

Huomisen lukumaratonin valmisteluja!

Hyvää alkavaa vuotta kaikille! Uudenvuoden kunniaksi olen päättänyt pitää huomenna ensimmäisen lukumaratonini. Monesta blogista olen lueskellut vanhempia lukumaratoneja ja itsekin innoistuin! Lomaa on vielä tämä viikko mutta viikonloppu ei tällä kertaa minulle sovi joten päätin pitää lukumaratonin huomenna, eli torstaina.

Lukumaratonin säännöt ovat seuraavat:

• Kaikki 12/24 tunnin aikana laskettu kirjallisuus lasketaan mukaan lukumaratoniin
• Aloittaa voi mihin haluamaansa kellonaikaan, maraton voi siis venähtää myös seuraavan vuorokauden puolelle. Tankkaus- ja lepotauot ovat sallittuja mutta ne lasketaan mukaan maratonaikaan.
• Luettu sivumäärä lasketaan ylös ja julkaistaan blogissa.
• Maratonista saa kirjoittaa etu- ja jälkikäteen, mielellään myös maratonin aikana.

Itse ajattelin aloittaa maratoonauksen klo. 12, jolloin luku-urakkani päättyisi perjantaina klo. 12. Tulen aina jokaisen kirjan jälkeen tekemään pienin arvioinnin kirjasta mutta kauheasti en tietokoneella viitsi olla. Tarkemmat arvioinnit teen sitten vähän myöhemmin. Tässä olen hieman tehnyt listaa kirjoista joita ajattelin lukea. Kuvasta puuttuu J.M. Coetzeen Foe sekä Edgar Allan Poen Kootut kertomukset jotka toivottavasti saan huomenna.

Koska olen sen verran hidas lukija ja tämä on ensimmäinen lukumaratonini ajattelin etten kauheasti katselisi sivumääriä, vaikka merkitsenkin ne ylös.

Paul Auster - New York Trilogia (356 s.)

Charlotte Perkins Gilman - Keltainen Seinäpaperi (198 s.)

Honore De Balzac - Eugenie Grandet (253 s.)

Alessandro Baricco - Silkki (114 s.)

Francoise Sagan - Tervetuloa Ikävä (131 s.)

Sylvia Plath - Sanantuojat (96 s.)

J.D. Salinger - Franny ja Zooey (196 s.)

Aisopos - Faabelit (310 s.)

Ernest Hemingway - Jäähyväiset Aseille (379 s.)