Ernest Hemingway - Vanhus ja Meri

Ernest Hemingway - Vanhus ja Meri 2007
(The Old Man and the Sea 1952) 133 s.

Kirja kertoo vanhasta Kuubalaisesta kalastajasta, Santiagosta, joka ei ole saanut kalaa 84 päivään. Lopulta Santiago päättää lähteä kauemmaksi merelle ja saakin koukkuunsa suuren kalan. Kala on niin suuri ettei se mahdu veneeseen joten hän päättää väsyttää sen. Tästä alkaakin vanhuksen ja kalan taistelu elämästä ja kuolemasta.

Ernest Hemingway on mielestäni hyvin mielenkiintoinen kirjailija sekä hyvin mielenkiintoinen ihminen. Vaikka tämä oli ensimmäinen kirja jonka Hemingwaylta luin on minulla aina ollut jonkinlainen oma mielikuvani kirjailijasta. Ja Vanhus ja Meri oli juuri sellainen kirja jota osasin häneltä odottaa. En tiedä miksi mutta olen aina yhdistänyt Hemingwayhin tietynlaisen vapauden ja sen kaipuun sekä yksinäisyyden.

Aluksi en pitänyt kirjaa melkein minään, jopa kirjan loputtua minulle jäi sellainen tunne että olisin kaivannut jotakin enemmän, etenkin koska kirjailijana oli Hemingway. Mutta muutaman päivän kuluttua, kirjaa enemmän pohdiskeltuani tajusin kuinka vahva teos oli ollut. Kaikessa yksinkertaisuudessaankin se osasi tuoda esille kuinka voimaton ja yksinäinen ihminen voikaan olla luonnon edessä. Sekä kuinka kaukana haaveet ovat todellisuudessa. Loppujen lopuksi, ei kirjan tarvitse olla tuhatsivuinen ollakseen klassikko, joskus tärkeät asiat voidaan kertoa yksinkertaisesti ja lyhyesti ja niissä on silti voimaa.


Hyvää uuttavuotta myös kaikille! Juhlikaa rauhallisesti.

Nähdään ensi vuonna ;)

J.G. Ballard - Tornitalo

J.G. Ballard - Tornitalo 1999
(High Rise 1975) Loki 188 s.

Ballardin edellinen kirja Crash oli suuri pettymys ja hiukan varovaisin käsin kävin tämänkin kirjan kimppuun. Jo aiheen perusteella tiesin että kirja olisi parempi mutta silti minulla oli epäilykseni.

Lontooseen on noussut huippumoderni 40-kerroksinen tornitalo, jonka on määrä täyttää asukkaiden kaikki tarpeet ja unelmat: koulut, kaupat, kuntosalit ja kampaamo löytyvät saman katon alta. Se on oma pieni pienoiskaupunkinsa joka on suunniteltu toimimaan, palvelemaan ihmistä. 

Mutta onko maailma sittenkään niin mukava paikka?
 Pohjakerroksessa asuu Richard Wilder, tosi mies joka on päättänyt valloittaa rakennuksen kerros kerrokselta.
 Keskellä asuu lääkäri Robert Laing, joka on muuttanut eronsa jälkeen taloon saadakseen olla rauhassa.
 Ja huipulla asuu Anthony Royal, talon yksi suunnittelijoista josta tulee talon heimopäällikkö avustajinaan lauma veroneuvojia, psykiatreja ja galleristeja.
Kuten arvata saattaa, kaikki ei mene aivan niinkuin pitäisi. Talossa alkaa ilmetä kaikenlaista pientä harmia ja kiusaa, josta äityy ennenpitkää isompia konflikteja. Lopputuloksena on täydellinen katastrofi, josta selviytyäkseen ihmiset turvautuvat hyvinkin primitiivisiin toimintamalleihin.

Vaikka Tornitalo on satiiri, sen kuvaamat ikävät tapahtumat voisivat aivan hyvin olla mahdollisia myös todellisuudessa. Se saikin itseni ajattelemaan että ovatko ihmiset oikeasti tälläisiä? Ja mitä itse tekisin vastaavanlaisessa tilanteessa.  

Mielestäni kirja oli ehdottomasti parempi kuin Crash. Juoni oli tiiviimpi sekä jännittävämpi. Ballardin mustaakin mustempi huumori oli kuitenkin läsnä, josta kyllä itse pidän suuresti. Mutta Ballard on siitä omituinen kirjailija etten vieläkään ole saanut selville inhoanko hänen kirjojaan vai kirjailijaa itse. Listalla on kuitenkin vielä viisi Ballardin kirjaa joten ehkäpä sekin selviää aikanaan.

"Perinteinen kyläyhteisö on väistymässä uusien tornitalojen sisäänrakennetun yksinäisyyden tieltä... nykyajan ihmiset eivät enää halua olla yhdessä perinteisellä tavalla, niin kuin ollaan esim. italialaisen renessanssikaupungin torilla, vaan yhteen ahtautuneina liikenneruuhkissa, bussijonoissa, rullaportaissa jne. Se on uudenlaista yhteisyyttä, joka saattaa tuntua vieraalta, mutta se on modernin teknologian luomaa yhteisyyttä."

Kirjaa suositellaan kaikille joilla on naapuri.

F.M. Dostojevski - Kirjoituksia Kellarista

F.M. Dostojevski - Kirjoituksia Kellarista 2009
(Zapiski iz podpolja 1864) Gummerus 143 s.

"Muuten: Mistä kunnon ihminen puhuu kaikkein mieluimmin?
Vastaus: itsestään.
Siispä puhun itsestäni."

Dostojevskin Kirjoituksia Kellarista on tarina miehestä joka käy taisteluaan maailmaa vastaan. Kellariin eristäynyt mies kertoo omaa tarinaansa, terävän ironisella otteella, ruotien ihmisen heikkouksia - myös omiaan. Tarina on viiltävä kuvaus yksinäisyydestä, raadollisesta rakkaudesta sekä filosofinen julistus.

Kirjoituksia Kellarista on omassa yksinkertaisuudessaan täydellinen modernin kirjallisuuden klassikko, joka on ollut peruskivenä hänen myöhemmille suurille teoksilleen (Rikos ja Rangaistus, Idiootti, Riivaajat, Karamazovin veljekset)

Täytyy myöntää että kirja oli positiivinen yllätys. Venäläinen kirjallisuus sekä kirjailijat eivät ole oikein koskaan iskeneet, mutta poikkeuksiakin näköjään löytyy. Kirja iski tajuntaan lujempaa kuin uskoinkaan, etenkin loppua kohden.  

"Ihminen on salaisuus. Jos koko elämäsi ajan ratkot tuota salaisuutta, älä sano käyttäneesi aikaa hukkaan. Minä syvennyn tuohon salaisuuteen, sillä haluan olla ihminen"

Kirjapino

William Burroughs - Alaston Lounas
Ernest Hemingway - Kenelle kellot soivat
J.G. Ballard - Tornitalo
Honore De Balzac - Eugenie Grandet
Paul Auster - New York -trilogia
Ernest Hemingway - Vanhus ja Meri
Ernest Hemingway - Jäähyväiset aseille
Albert Camus - Rutto
Charlotte Perkins Gilman - Keltainen Seinäpaperi
Marguerite Duras - Lol V Steinin Elämä

Tälläinen pieni kirjapino on kasaantunut luettavaksi. Kirjastossa on tullut käytyä hieman ahkerammin viime aikoina ja koska itselläni on juuri nytten parin viikon loma niin mikäs muu lomaan sopisi paremmin kuin lukeminen :D Pinon ulkopuolelta olen juuri lukemassa Dostojevskin Kirjoituksia Kellarista sekä pinosta tuli juuri tänään kahmaistua Ballardin Tornitalo. Olin hieman huolissani kirjasta koska en pitänyt Ballardin viime kirjasta Crash mutta jo nyt voin sanoa että tämä kirja on huomattavasti parempi (ainakin omaan makuuni sopivampi) Alaston Lounas on houkuttanut jo pitkään joten sitä rupean luultavasti lukemaan seuraavaksi, taikka Hemingwayn Kenelle kellot soivat. Onneksi on valinnanvaraa :)

Paul Auster - Timbuktu

Paul Auster - Timbuktu 1999 (Timbuktu 1998) Keltainen kirjasto 184 s.

Paul Austerin poikamaisen leikkivä tyyli ihastutti itseäni kirjassa Kuun Maisemissa ja päätin että haluan lukea Austeria lisää. Kirjastosta osuikin käteeni Austerin toinen teos, Timbuktu.

Austerin teokset ovat kuin aikuisten satuja jotka päältä puolin ovat yksinkertaisia mutta kätkevät alleen suuria kysymyksenasetteluja.

Timbuktu on tarina Willy G. Christmasista, värikkäästä runoilijasta jonka elämä on lopuillaan. Tätä ennen hänen on kuitenkin löydettävä uusi koti rakkaimmalle ystävälleen Mr Bonessille - koiralleen. Tarinan varsinainen päähenkilö onkin Mr Bones, koira joka ymmärtää enemmän kuin ihmiset osaavat arvatakkaan. Isännän pois menon jälkeen se alkaa katsoa maailmaa uusin silmin tajuten ettei elämä rajoitukkaan pelkkään holtittomaan boheemielämään jota se sai isäntänsä kanssa elää. Se tajuaa että tavallinen amerikkalainen perhe elämä onkin paljon turvattomampaa kuin kulkurina kulkeminen ja lopulta se alkaakin kaivata Timbuktuun, tuonpuoleiseen elämään johonka sen isäntä on kertonut menevänsä.

Timbuktu on helpoimmin lähestyttävä kuin Kuun Maisemissa, ehkä itsensä asettaminen eläimen tilalle ja maailman näkeminen sellaisena kuin se oikeasti on tekee kirjasta emotionaalisen ja koskettavan. Ja loppujen lopuksi itselleni kirja oli enemmänkin kertomus sellaisesta ystävyydestä ja keskinäisestä ymmärryksestä jota harvoin maailmassa enään näkee.

Albert Camus - Sivullinen

Albert Camus - Sivullinen 2010
(L'Etranger 1942) Seven 160 s.

Olen lukenut monta Camusin kirja-arvostelua viime aikoina joten päätinpä lukea omassa lukupinossa olevan Sivullinen kirjan. On siellä vielä Rutto mutta sen päätin jättää myöhemmäksi.

Albert Camus oli ranskalainen kirjailija, filosofi ja lehtimies. Sekä yksi eksistentialismin ja absurdismin johtohahmoista. Sivullinen onkin Camusin
eksistentialismin selkeä ja painokas manifesti.

Kirja kertoo nuoresta algerianranskalaisesta miehestä, joka tulee tappaneeksi miehen ja hänet tuomitaan teostaan kuolemaan. Tarinan päähenkilö Mersault on asenteeltaan välinpitämätön mutta Camus itse on luonnehtinut hänessä olevan syvää ja itsepäistä intohimoa, intohimoa ehdottomuutta ja totuutta kohtaan. Hän kieltäytyy valehtelemasta sekä esittämästä tunteita joita ei tunne.

Kirjaa luonnehditaan teokseksi miehestä, joka ilman sankarin elkeitä on valmis kuolemaan totuuden puolesta.
Itse pidin kirjaa laimeana. Ehkä en päässyt kirjaan kiinni, mutta sykähdyttävää tarinaa en kirjasta löytänyt. Syynä voi myöskin olla itse päähahmo Mersault joka ei herättänyt itsessäni minkäänlaisia tunteita, hahmon välinpitämätön asenne tarttui itseenikin ja jo loppua kohden en enään välittänyt miten hänelle käy. Ehkä tämä oli myös kirjan tarkoitus. Jotenkin jäi kuitenkin sellainen tunne että haluaisi hieman enemmän.


Osallistun myös tällä kirjalla Vive La France haasteeseen!
http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/11/vive-la-france.html

Marguerite Duras - Rakastaja

Marguerite Duras - Rakastaja 2006
(L'Amant 1984) Otavan kirjasto 121 s.

Kun kirjan lukee yhdeltä istumalta sitä harvemmin ehtii miettiä kokonaisuutta vaan syventyy siihen hetkeen mitä tarina kertoo. Se on kuin oma pieni maailmansa johon uppoaa, ihan kuin kupla jonka sisälle joutuu ja tarinan loputtua kupla puhkeaa ja kaikki ympärillä kirkastuu. Niin tapahtui kun luin Marguerite Durasin Rakastajaa. Olen kuullut pelkkää positiivista palautetta kirjasta ja sen takia odotukseni olivat korkealla. Enkä joutunut pettymään.

Rakastaja on omaelämänkerrallinen teos Durasin nuoruudesta ja siitä kuinka hän viisitoistavuotiaana otti itsellensä rakastajan vanhemmasta kiinalaisesta miehestä. Heidän tuhoontuomitusta "rakkaudestaan" sekä kertojan (joka on kirjassa nimetön) perheestä ja nuoruudesta Ranskan Indokiinassa.

Vaikka Rakastajan pääaihe onkin kertojan suhde vanhempaan mieheen, itselleni se jäi vain sivutuotteeksi ja keskityin (tietämättäni) enemmänkin kertojan suhteeseen omaan äitiinsä ja veljiinsä. Etenkin suhde äitiin sekä äidin omiin kamppailuihin ja miten ne vaikuttivat kertojan omaan elämään, omaan itseensä oli mielenkiintoista luettavaa. Tälläisistä asioista huomaa miten oma elämä nostaa kirjoista esille erillaisia asioita meille kaikille.

"Joka päivä. Olen tästä vuorenvarma. Rankkaa sen on täytynyt olla. Jokaisen päivän jonain hetkenä epätoivo kohosi esiin. Seurasi mahdottomuus edetä tuumaakaan, tai unitila, tai joskus ei mitään, tai joskus päinvastoin talokauppoja, muuttoja, tai joskus vain mielentila, pelkästään mielentila, pelkkä nujertuminen, tai joskus kuningattaren elkeet, mitä ikinä pyydettiin, mitä ikinä tarjottiin, niin kuin tuo talokin Pikkujärven rannalla, täysin syyttä suotta, isä jo kuoleman kielissä, tai se litteälierinen hattu vain koska pikkuinen niin kovin sitä halusi, tai ne lameekengät tai jotain vastaavaa. Tai ei mitään, tai nukkua, kuolla."

Minusta tuntui kuin kirja olisi ollut kasa kirjeitä jotka oli nivottu yhteen. Durasin keino kertoa tarina samaan aikaan pehmeästi mutta raa'an totuullisesti myöskin yllätti minut. Kirja oli kuin hento kuiskaus pimeässä. Tämä oli ensimmäinen kirjani Durasilta enkä malta odottaa että saisin lukea lisää ja nähdä onko muissa hänen kirjoissaan samallainen ote. Tove Janssonin lisäksi harvemmin olen naiskirjailijoihin tykästynyt mutta tässä saattaa olla yksi.

Osallistun myös tällä kirjalla Vive La France haasteeseen!
http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/11/vive-la-france.html

J.G. Ballard - Crash

J.G. Ballard - Crash 1996
(Crash 1974) Loki-kirjat 219 s.

Huhhuh vihdoinkin luettu. Vaikka sivuja kirjassa oli vain 219 meni aikaa kirjan lukemiseen pari viikkoa. Ja täytyy myöntää että huokaisin helpotuksesta kun kirja oli luettu.

J.G. Ballard ei ole ennestään tuttu mutta ystävä suositteli minulle etten lukisi tätä kirjaa joten tottakai halusin sen heti lukea :D

"Crash on kertomus miehestä, joka joutuu auto-onnettomuuteen; tarina auto-onnettomuuksista, jotka jättävät ihmisiin lähtemättömiä jälkiä - niin ruumiiseen kuin mieleen. Crash on tarina ihmisistä, jotka alkavat rakastaa onnettomuuksiaan, vammojaan ja autojen ja moottoreiden täyttämää maailmaa, ihmisistä jotka eivät pysty enää kiihottumaan mistään muusta kuin autoista, autoteistä ja autokolareista. Perverssiä - vai onko?"

Näin kirjaa luonnehditaan takakannessa jota minun piti käyttää koska omin sanoin en olisi paremmin sitä osannut luonnehtia. Crash on hyvin tegnologiaan ja seksuaalisuuteen painoittuva. Ehkä tämän takia kirja olikin hiukan vaikea lukuinen minulle. Tegnologia kun ei yhtään kiinnosta ja siitä en yleensä ymmärrä mitään. Seksuaalisia kirjoja minun ei ole ollenkaan vaikea lukea mutta tässä kirjassa se oli lähinnä häiritsevää. Ja painoitan sanaa häiritsevä koska moni on sanonut tätä kirjaa ällöittäväksi. Olenkin kuullut monenlaisia arvosteluja tästä kirjasta, sitä joko rakastaa tai vihaa, tai ei osaa päättää kumpaan kuuluu. Minä kuulun tähän jälkimmäiseen.

Huono kirja ei ollut se täytyy sanoa koska pidin Ballardin tavasta kirjoittaa ja kolkosta luonnehdinnasta. Kirja pinossa onkin toinen Ballardin kirja (Tornitalo) jota odotan mielenkiinnolla. Ehkä se uppoaisi minuun paremmin. En halua arvostella kirjoja sen enempää, pisteytyksin tai muilla tavoin, sanotaanko vain että en suosittele tätä kirjaa luettavaksi kenellekkään. Tästä saatte itse päätellä kannattaako kirja lukea vai ei.

Esittely

Elikkäs vihdoista viimein päätin tehdä blogin jossa jaan kokemuksia lukemistani kirjoista. Olen ottanut itselleni haasteen (koska rakastan haasteita) lukea kaikki kirjat "1001 books you must read beafore you die" listalta. Ja koska olen täydellisyyteen pyrkivä ihminen olen päättänyt lukea kaikki neljä painosta eli yhteensä 1305 kirjaa. Tehtävä on luultavasti mahdoton mutta eipähän lopu luettava! Tällä hetkellä olen lukenut 42 kirjaa eli matka on pitkä mutta innoissani olen että pääsen jakamaan kaikki hyvät (sekä huonot joita epäilemättäkin eteen tulee) kirjat kanssanne :)

Tässä on linkki listaan johon on listattu kaikki neljän painoksen kirjat. "1001 books you must read beafore you die" listahan päivittyy aina muutaman vuoden välein että tuo minun listani tulee sitten kasvamaan aina välillä muutamalla kirjalla.

http://www.shelfari.com/groups/11271/about