(El Coronel No Tiene Quien Le Escriba 1961) WSOY 99s.
"Seuraavana perjantaina hän meni taas laivarantaan. Ja kuten joka perjantai hän palasi kotiinsa ilman odotettua kirjettä. "Kyllä me jo olemme tarpeeksi odottaneet", vaimo sanoi hänelle sinä iltana. "Täytyy olla tuo sinun härkäpäinen kärsivällisyytesi odottaakseen viisitoista vuotta yhtä kirjettä." Everst paneutui riippumattoon lukemaan sanomalehtiä. "On odotettava vuoroaan", hän sanoi. "Meidän numeromme on tuhatkahdeksansataakaksikymmentäkolme."
Sadan vuoden yksinäisyys odottaa vielä lukijaansa mutta mieli teki kuitenkin lukea jotakin Garcia Marquezilta, joten kirjastosta sattui käteeni tämä pieni teos. Gabriel Garcia Marquez oli kolumbialainen kirjailija sekä toimittaja joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982.
Kukapa everstille kirjoittaisi kertoo tarinan vanhasta everstista joka on jo yli viisitoista vuotta odottanut päätöstä eläkkeestään. Hän asuu köyhässä kylässä astmaa sairastavan vaimonsa sekä edesmenneen poikansa tappelukukon kanssa. Eversti on pistänyt kaikki toivonsa kukkoon jonka on määrä elättää heitä vielä kauan. Mutta vaimo ei ole niin varma asiasta, ja usko eläkkeeseenkin on mennyt. Hallitukset kaatuvat, virkamiehet vaihtuvat, mutta kukapa everstille kirjoittaisi.
Kukapa everstille kirjoittaisi on kaunis pieni kirja. Se jättää lukijaansa hieman alakuloisen tunteen. Everstin surumielinen optimisti ilostuttaa. Häntä ei lannista, nälkä, ei köyhyys eikä sairaus. Aina on huominen. Huomenna kaikki on paremmin, ehkä eläkekin tulee. Mutta ei se tule. Ja tämä myös vihastuttaa, everstin pateettisuus nostaa vihan tunteet esiin. Miksei hän vain myy kukkoa ja saa näin ruokaa itsellensä sekä sairaalle vaimollensa moneksi vuodeksi? Garcia Marquezin tyyli on hyvin pelkistettyä ja parilla sanalla hän saa kerrotuksi enemmän kuin moni muu kokonaisissa kirjoissa.
Osallistun kirjalla Jokken Nobel -haasteeseen. Sekä kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "alle 200 sivua"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti