(Stupeur et tremblements 1999) Otava 127s.
"Opin pian kunkin tavat: herra Saitolle puoli yhdeksältä mustaa kahvia. Herra Unajille maitokahvia ja kaksi sokeripalaa kymmeneltä. Herra Mizunolle mukillinen Coca-Colaa tunnissa. Herra Okadalle viideltä englantilaista teetä maitotilkan kera. Fubukille vihreää teetä yhdeksältä, mustaa kahvia kahdeltatoista, vihreää teetä kolmelta ja viimeinen musta kahvi seitsemältä, hän kiitti minua aina ihastuttavan kohteliaasti. Tämä vaatimaton tehtävä suisti urani alamäkeen."
Amelie Nothomb on belgialainen kirjailija, joka ainakin itselleni oli täysin tuntematon kirjailija. Nothomb syntyi Japanissa, jossa hänen isänsä työskenteli Belgian suurlähetystössä diplomaattina. Valmistuttuaan Brysselissä hän palasi takaisin Tokioon ja työskenteli suuryrityksessä. Nöyrin palvelijanne on omaelämänkerrallinen kertomus tästä kokemuksesta.
Amelie on saanut työn tulkkina suuryrityksestä Japanissa. Hän hallitsee japanin kielen täydellisesti ja omaa vahvan työmoraalin.Vaikka hän suorittaa annetut työtehtävät täydellisesti, ei sekään tunnu riittävän. Väärinkäsitys seuraa toistansa ja kulttuurierot kasvavat liian suuriksi. Amelien ura lähtee jyrkkään laskuun ja lopulta hän löytää itsensä vessojen siivoojana.
Aihe oli mielenkiintoinen ja odotin lukevani kirjan hujauksessa. Kirjan satakaksikymmentäseitsemän sivua tuottivat kuitenkin hieman vaikeuksia, en ole aivan varma miksi. Ehkä suurin syy oli se että välillä kirja osasi ärsyttää ja paljon. Miten kukaan muu ei osaa nähdä asioita kuten Amelie, ovatko kulttuurierot todellakin niin suuria? Tämän kyllä Nothomb osaa tuoda hyvin esille, kulttuurierot ja kuinka erillaisia ne voivatkaan olla. Siskonikin yritti lukea tämän mutta jätti pian kesken sanoen että kirja oli huonosti kirjoitettu. Tämä väite ei kyllä mielestäni pidä paikkaansa sillä oli kirjassa paljon hyvääkin. Se oli paikoin huvittava sekä sarkastinen teos ja naurultakaan ei vältytty.
Täytyy myös mainita miten naisten ja miesten tasa-arvoisuus nostaa kirjassa päätänsä. Vaikka kirjan tapahtumat sijoittuvat 1990-luvun alkuun, voi moni työssäkäyvä nainen samaistua kirjaan vielä tänäkin päivänä, valitettavasti.
Osallistun kirjalla kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Tositarinaan perustuva"
Olen lukenut Nothombin Antikristan, mutta muistaakseni minulle jäi hieman ristiriitaiset fiilikset. Haluaisin kuitenkin joskus lukaista kirjan uudelleen, sillä joku mainitsi lopun olevan nerokas, mutta en vain enää mitenkään saa päähäni, mitä lopussa tapahtui. Kirja ei tainnut olla kovin paksu, joten ehkäpä joskus kokeilen lukea uudelleen. Ehkäpä tykkäisin tällä kertaa enemmän eikä ainakaan tarvisi enää miettiä, mitä ihmettä siinä lopussa tapahtui.
VastaaPoistaNothombin kirjat ovat kaikki kuulemma aika ohkaisia, joten yritän lukea häneltä jotain muutakin kesän aikana :D Antikristan luultavasti.
PoistaTämä on iskevä kirja! Japanilainen yhteiskunta on niin monessa asiassa outo. Lähikoulussa on ollut jo muutama opetukseen tutustuja vaihtari Japanista. Eräs nuori nainen kertoi,että hänen vanhemmillaan ei ole koskaan ollut lomaa, lomailuaika koittaa eläkkeellä.
VastaaPoistaNothombin kirjan byrokratia on länsimaiselle ihmiselle jotain niin uskomatonta ja naurettavaa ;).
Pidin Antikristastakin, mutta se oli jotenkin löysemmin kirjoitettu kuin Nöyrin palvelijanne.
En ole lukenut kirjaa mutta muistan katsoneeni tästä kirjasta tehdyn ranskalaisen elokuvan, se oli tosin vuosia sitten. Muistaakseni se oli mielenkiintoinen joskin hieman outo. Pitäisi muistin virkistykseksi lukea kirjakin.
VastaaPoista