Imre Kertesz - Kohtalottomuus

Imre Kertesz - Kohtalottomuus 2003
(Sorstalansaq 1975) Otava 240 s.

"Tienposki täyttyi yhtäkkiä äänistä ja toisista pojista. Kävi ilmi, että poliisi oli napannut heidät jo edellisestä bussista, ja heitä nauratti kovin, että minäkin olin liittynyt joukkoon. Poliisiakin hymyilytti hieman, niin kuin sellaista, joka osallistuu hauskanpitoon pienen matkan päästä; näin heti, ettei hänellä ollut mitään meitä vastaan. — Hän kysyikin: 'Mihin minä nyt teidän kanssanne ryhdyn?', mutta emmehän me tietenkään voineet auttaa häntä. Lopulta hän ehdotti, että lähtisimme tullikamarille."

Imre Kertesz on unkarilainen kirjailija joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2002. Kohtalottomuus ei ole omaelämäkerrallinen mutta Kerteszin ja kirjan päähenkilön elämässä on paljon yhtäläisyyksiä. Kertesz oli myös 14-vuotias, kuten kirjan päähenkilö, joutuessaan keskitysleirille.

Kohtalottomuus kertoo tarinan 14-vuotiaasta juutalaispojasta jonka bussimatka työpaikalle katkeaa kun poliisit pysäyttävät heidät. Väkeä käsketään siirtymään tyhjään rakennukseen jossa he jouvat odottamaan ja odottamaan. Lopulta he matkustavat junalla Auschwitziin, siellä on tiedossa työpaikka ja koko tulevaisuus
näyttää hienolta. Vielä paikan päälläkin he uskovat aloittavansa uuden elämän mutta karmea totuus paljastuu lopulta.

Kohtalottomuus on hieman erillainen keskitysleiri kertomus kuin useimmat aiheesta lukemani kirjat. Kertesz ei kuvaile teoksessaan niinkään keskitysleirin kauheuksia vaan vankien arkipäivää. Hän kuvailee arkisia asioita hyvin lakonisesti ja viileästi.

Kirjan kertoja ei kuitenkaan tiedä millaisessa maailmanhistorian käännekohdassa hän on osallisena ja pojat iloitsevatkin kun pääsevät vähän matkustelemaan ja tapaamaan uusia ihmisiä. Mutta lukija tietää. Oli silti virkistävää lukea kirjaa keskitysleiristä jossa ei mässäillä kauheuksilla ja raaoilla kuvauksilla.

"Kaikki kyselevät vain vastoin käymisistä, 'hirveyksistä', mutta itselleni on ehkä parhaiten jäänyt mieleen tuo elämys. Kyllä, siitä minun pitäisi heille puhua, keskitysleirien onnellisuudesta, kun he seuraavan kerran kysyvät. Jos he vielä kysyvät. Ja jos vain en itsekin unohda."

Osallistun kirjalla Jokken Nobel -haasteeseen sekä Lue itsesi ulos vankilasta -haasteeseen.