(Breakfast at Tiffany's 1967) Tammi 175s.
"Johtuiko raivoni hiukan myös siitä, että olin itse rakastunut Hollyyn? Hiukan. Sillä olin rakastunut häneen. Aivan samoin kun olin kerran rakastunut äitini vanhanpuoleiseen värilliseen keittäjään ja postimieheen, joka antoi minun tulla mukaan kierrokselleen --. Tämäkin rakkauden laji synnyttää mustasukkaisuutta."
Truman Capote oli yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja. Capote tuli tunnetuksi teoksistaan Aamiainen Tiffanylla sekä Kylmäverisesti, jota varten hän loi uuden kerrontamuodon, dokumenttiromaani.
Aamiainen Tiffanylla kertoo nuoresta ja viehättävästä Holly Golightlysta, joka elää villiä matkalaukkuelämää New Yorkin seurapiireissä. Hän viettää huoletonta elämää, ympärillään joukko miehiä jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa hänen takiansa. Hänellä on myös vaarallinen tuttavuus, Sing-Singissä istuva rikollinen jonka kanssa hän vaihtaa sääraportteja, jotka ovat oikeasti rikollisliigan viestejä. Tarinan kertojana on nimettömäksi jäänyt kirjailija mies joka asuu Hollyn yläpuolella. Heidän välillensä syntyy ystävyys, kun Holly joutuu turvautumaan kertojaan unohdettuaan avaimensa.
Luettuani Kylmäverisesti, tykästyin Capoteen sen verran että halusin lukea jotain muutakin häneltä. Aivan yhtä hyvä Aamainen Tiffanylla ei mielestäni ollut mutta tykästyin Capoten tyyliin vielä enemmän. Kirjan henkilöt jäivät hieman etäisiksi itselleni. Hollyn tarina on kerrottu ulkopuolisin silmin ja vain harvoin pääsemme näkemään hänen todellisen minänsä, jos sellaista edes on. Kun taas nuori kirjailija lähinnä ärsytti itseäni.
Kirjaan sisältyy myös kolme muutakin novellia Capotelta. Kukkien talo, Timanttikitara ja Joulumuisto. Ihastuin etenkin viimeisimpään, Joulumuistoon joka on hieman surullinen tarina nuoren pojan ja vanhan naisen ystävyydestä. Pidin myös Capoten kirjoitustyylistä.
"Olen aina ajatellut, että täytyy olla sairas ja tehdä kuolemaa voidakseen nähdä Herran. Ja olen kuvitellut, että Hänen tulemistaan katselisi niin kuin kappelin ikkunaa: että se olisi kaunista kuin värillinen lasi, jonka lävitse aurinko paistaa, ja niin hohtavaista, ettei pimeän tulostakaan tiedä mitään. Ja siitä minä olen saanut lohdutusta: siitä ajatuksesta, että se hohto ottaa pois kaiken aavemaisen tunnelman. Mutta kyllä minä sittenkin luulen, ettei sellaista koskaan tapahdu. Eiköhän ihminen sittenkin lopun tullen käsitä, että Herra on hänelle jo näyttäytynyt. Että kaikki semmoisenaan, - ja ystäväni käsi tekee pyöreän liikkeen, kuin keräten yhteen pilvet ja leijat ja ruohon ja Queenien, joka kuopii multaa luunsa päälle, - että kaiken sen näkeminen, mitä muutenkin on aina nähnyt, on juuri Hänen näkemistään."
Kirjasta on myös tehty elokuva, jonka pääosassa nähdään kirjan kannessakin esiintyvä Audrey Hepburn. Elokuvaa ja kirjaa ei voi kuitenkaan pahemmin vertailla keskenään, niin erillaisia ne ovat.
Osallistun kirjalla Mikä minusta tulee isona -haasteeseen, keltaiseen kesään sekä kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Pokkari"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti