perjantai 25. heinäkuuta 2014

Tove Jansson, Tuulikki Pietilä - Haru, eräs saari

Haru, eräs saari - Tove Jansson, Tuulikki Pietilä 1996
(Anteckningar från en ö 1996) WSOY 103s.

"Ihmiselle, ikuiselle tunkeutujalle, saari on aina seikkailu. Harva on kuvannut tätä kohtaamista yhtä tarkkanäköisesti kuin Tove Jansson."
                                                                                                Gustaf Widen
                                                                                                              
Noin vuosi sitten otin haasteekseni lukea kaikki Tove Janssonin suomennetut kirjat. Kahdestakymmenestäviidestä kirjasta kaksikymmentä on luettu ja yksi on kesken, joten toivottavasti saan tänä vuonna projektin loppuun. Haru, eräs saari on Tove Janssonin kirjoittama ja hänen kumppaninsa, Tuulikki Pietilän kuvittama teos.

Kirjassa kuvataan elämää Klovharun pienellä saarella Pellingissä, Suomenlahdella. Siellä Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä ehtivät viettää lähes kolmekymmentä kesää. Saarella ei kasva puita, mutta keskellä on laguuni joka laskuveden aikana muuttuu järveksi. Kesät olivat täynnä työtä ja askareita, uusia ystäviä ja yllättäviä hetkiä meren äärellä. Kalasteltiin, veneiltiin, rakennettiin mökkiä ja hiljennyttiin luonnon helmassa. Mutta kaikki loppuu aikanaa.

"Tiesimme että nyt oli aika antaa mökki pois. Vakuutimme toisillemme että oli tyylikkäämpää irtautua ajoissa ennen kun oli pakko, mutta se alkoi kuulostaa jankutukselta kun sen sanoi liian usein."

Tove Janssonin kirjat ovat oivaa kesälukemistoa. Kirjaa lukiessa mieleeni muistuivat nuoruuden kesäiset venematkat meidän pienelle saarelle. Jansson osaa tuoda hyvin esille saarella olon karun totuuden mutta myös kauneuden, Tuulikki Pietilän kuvat kruunaavat teoksen.

Ihailin myös kirjan ulkoasua ja kaunista karttaa ja sainkin selville että sen on tehnyt Toven äiti, Signe Hammarsten Jansson.

Haru, eräs saari on Tuulikki Pietilän kuvittama

"Tarkemmin ajatellen Tooti voi tosiaan tikahtua nauruun mitä yllättävimmistä syistä, esimerkiksi kun hän tiskiveden sijasta heittää mereen mielivasaransa - entäpä sitten Smoky Mountains! Me ajoimme bussilla neljätoista tunita Charlestonista Smoky Mountainsille joita Toori oli ikävöinyt nähdäkseen pienestä pitäen, saavuimme päätepysäkille lumituiskussa, kaikki oli autiota, yksinäinen herra tiskin takana selitti alakuloisesti että Smoky Mountains oli talvella suljettu. Tootin mielestä se oli lystikkäintä mitä  hän oli eläissään kuullut, ja hän on sentään täysin normaali ihminen."

Osallistun kirjalla kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Kotimainen kirja"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti