William Golding - Kärpästen Herra

William Golding - Kärpästen Herra 2013
(Lord of the Flies 1954) Seven 264 s.

"Peto tappakaa! Kurkku leikatkaa! Veri laskekaa!"

William Golding oli englantilainen kirjailija joka voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1983. Teoksissaan Golding erityisesti tutki syyllisyyden ja kärsimyksen ongelmaa. Kärpästen Herra on kulttiteos ja se muistuttaa, kuinka ohut on sivistyksen pinta.

Kirja kertoo joukosta englantilaisia koulupoikia, jotka pelastautuvat alas ammutusta lentokoneesta autiolle saarelle. Toinen maailmansota on käynnissä. Aluksi esitellään vain kaksi poikaa, urheilullinen Ralp sekä pullea silmälasipäinen Possu. Lopulta mukaan astuvat loputkin pojista ja he huomaavat ettei aikuisia ole lainkaan. Täytyy valita johtaja ja näin nousee esille myös Jack, joka havittelee johtajuutta itsellensä. Hän kuitenkin häviää äänestyksen Ralphille, mutta hänet nimitetään metsästäjien päälliköksi. Alussa elämä saarella on vain hauskanpitoa ja vapautta Ralphin johdolla mutta vähitellen sivistys alkaa rapistua. Metsä kätkee sisällensä myös "pedon", jonka todenperäisyydestä riidellään. Jack alkaa kapinoida Ralphin valtaa vastaan, ja lopulta pojat jakaantuvat kahteen heimoon. Jack houkuttelee isompia poikia leiriinsä lihan, metsästyksen ja hauskanpidon avulla mutta lopulta hänen valtansa perustuu pelkoon ja väkivaltaan. Lopulta melkein jokainen on liittynyt Jackin heimoon paitsi Ralph.

Kärpästen Herra on kirja joka ei luultavasti vanhene koskaan, niin kauan kuin ihmisiä on maapallolla tulee kirja koskettamaan jotakuta. Valitettavasti täytyy myöntää että petyin Kärpästen Herraan hieman. Moni on suositellut kirjaa ja odotukset olivat korkealla mutta tuntui että jotakin jäi puuttumaan. Tarina ei omasta mielestäni ollut niin ahdistava kuin monet sanovat, se että päähenkilöinä oli pelkkiä lapsia ei vaikuttanut itseeni ollenkaan. Loppujen lopuksi kaikki me olemme ihmisiä ja meissä asuu sama "villi ihminen". Se mitä itse olisin vastaavassa tilanteessa tehnyt toivottavasti jää arvoitukseksi.

Henkilöhahmoista pidin ainakin Possusta jota kohtaan tunsin eniten sympatiaa sekä sääliä kiusaamisen takia. Ralphista pidin myös alussa mutta kirjan edetessä Ralphin tehottomuus vain ärsytti. Oma lempparini oli kuitenkin hiukan sivummalle jäänyt itseään tutkiskeleva Simon joka jo alussa tajuaa että jokaisessa asuu pahuus. Kirjassa myös moni asia jää auki ja ilman vastauksia. Mistä ja mihin pojat olivat menossa? Oliko lentokoneessa yhtään aikuista tai tyttöjä ja mitä heille kävi? Olisi myös ollut mukava tietää miten tarina jatkui kun pojat löydettiin.

Joku joskus mietti mistä kirja on saanut nimensä ja löysin tiedon että kirjan nimi viittaa Saatanan toiseen nimeen Belsebubiin, jonka hepreankielinen muoto kääntyy sanoiksi Kärpästen herra.

Osallistun kirjalla Jokken Nobel -haasteeseen sekä Lukuiloa Perhoslaaksossa -haasteeseen.