(Noruwei no mori, 1987) Keltainen Pokkari 426 s.
"Missä minä olin nyt? Pidin kiinni kuulokkeesta, kohotin pääni ja käännyin katsomaan, mitä puhelinkioskin ulkopuolella oli. Missä minä olin nyt? Minulla ei ollut harmainta aavistusta. Ei mitään tietoa. Missä tämä paikka oli? Silmissäni vilisi vain lukemattomia ihmishahmoja, jotka kävelivät ohitseni kohti jotain tuntematonta päämäärää. Huhuilin Midorin perään sieltä keskeltä ei mitään."
Haruki Murakamista on tulossa yksi kaikkien aikojen lempikirjailijoistani. Kafka Rannalla on edelleen yksi parhaista kirjoista joita olen koskaan lukenut. Odotan jo innolla seuraavia kirjoja. Lukupinossa onkin jo yksi Murakamin kirja odottamassa.
Haruki Murakami on japanilainen kirjailija joka sekoittaa länsimaalaisia vaikutteita japanilaistyyppiseen surrealismiin, Norwegian Wood on kuitenkin hieman erillainen. Se ei ole tyypillistä Murakamia ja herra itse on ollut tyytymätön kirjan liialliseen suosioon (vaikka tämä kirja juuri nosti hänet kuuluisuuteen) koska sen romanttinen tyyli ei ole ominta Murakamia.
Norwegian Wood kertoo 37-vuotiaasta Toru Watanabesta joka kuulee lentokoneessa tutun laulun, Beatlesin Norwegian Wood, joka vie hänet muistoissa kahdeksantoista vuoden päähän nuoruuteensa. Hän muistelee suurta rakkauttansa Naokoa joka oli ensin hänen parhaan ystävänsä Kizukin tyttöystävä. Mutta Kizukin
tehtyä itsemurhan, Toru ja Naoko jäivät yksinäisinä ja tuskissaan jatkamaan elämäänsä. Yllättäen eräänä päivänä Toru ja Naoko kohtaavat toisensa ja alkavat viettämään aikaa yhdessä. Naokon mieli ei kuitenkaan kestä ja hän päättää mennä hoitoon johonkin rauhalliseen paikkaan. Toru jatkaa yliopistoelämäänsä ystävänsä Nagasawan kanssa joka on oikea naistenmies sekä tapaa uuden ystävän, Midorin, jonka kanssa hänestä tulee läheinen. Mutta uusi ystävyyssuhde tuo vain lisää ongelmia Torun elämään.
Kirja on rakkaustarina mutta se ei ole hattaran vaaleanpunainen tai liian makea vaan kaunis ja hempeä sekä seksikäs, mikä on tyypillistä Murakamia. Ja Murakami luonnollisesti kuvaa kaikki päivän askareet, syönnistä peseytymiseen, mikä monissa kirjoissa voi aiheuttaa haukotuksia mutta ei Murakamin kirjoissa. Murakami osaa kertoa tavallisetkin asiat niin mielenkiintoisesti että mielenkiinto ei lopahda kesken. Ja mielestäni Murakami on maaginen kuvailija. Henkilöistä pidin erityten Midorista joka oli mielestäni hauska sekä piristävä lisä kirjaan. Torusta en liiemmin pitänyt mutta Murakamin päähenkilöt eivät ole koskaan kolahtaneet.
Haruki Murakami käyttää paljon viittauksia populaarikulttuuriin josta tämän kirjan nimi, Norwegian Wood, on hyvä esimerkki, se kun on The Beatles -yhtyeen kappaleen nimi ja tähän viitataankin kirjassa pariin otteeseen.
"And when I awoke, I was alone, this bird had flown
So I lit a fire, isn't it good, norwegian wood."
Beatles - Norwegian Wood
Vaikka Murakamin kirjat ovatkin yleensä traagisia jollain tavalla, osaa Murakami myös huumorin jota hänen kirjoissaan usein näkee.
"Hyvä on", sanoin. "Ymmärrän. Minä jään sinun kanssasi."
"Aijotko kuolla minun kanssani?" Midori kysyi silmät loistaen.
"En hemmetissä", sanoin. "Juoksen kyllä heti pakoon, jos tilanne muuttuu vaaralliseksi. Jos haluet kuolla, saat kuolla yksin."
"Senkin tunteeton sika!"
"En aio kuolla sinun kanssasi vain siksi , että laitoit minulle lounasta. Jos se olisi ollut päivällinen, niin sitten tietysti...."
Ei kirja parasta Murakamia ole, mutta huonoja kirjoja ei tämä mies taida tehdäkkään?
Kirja on minun lempparikirja :)
VastaaPoistaBlogissani on sinulle haaste. :)
VastaaPoista