Paul Austerin poikamaisen leikkivä tyyli ihastutti itseäni kirjassa Kuun Maisemissa ja päätin että haluan lukea Austeria lisää. Kirjastosta osuikin käteeni Austerin toinen teos, Timbuktu.
Austerin teokset ovat kuin aikuisten satuja jotka päältä puolin ovat yksinkertaisia mutta kätkevät alleen suuria kysymyksenasetteluja.
Timbuktu on tarina Willy G. Christmasista, värikkäästä runoilijasta jonka elämä on lopuillaan. Tätä ennen hänen on kuitenkin löydettävä uusi koti rakkaimmalle ystävälleen Mr Bonessille - koiralleen. Tarinan varsinainen päähenkilö onkin Mr Bones, koira joka ymmärtää enemmän kuin ihmiset osaavat arvatakkaan. Isännän pois menon jälkeen se alkaa katsoa maailmaa uusin silmin tajuten ettei elämä rajoitukkaan pelkkään holtittomaan boheemielämään jota se sai isäntänsä kanssa elää. Se tajuaa että tavallinen amerikkalainen perhe elämä onkin paljon turvattomampaa kuin kulkurina kulkeminen ja lopulta se alkaakin kaivata Timbuktuun, tuonpuoleiseen elämään johonka sen isäntä on kertonut menevänsä.
Timbuktu on helpoimmin lähestyttävä kuin Kuun Maisemissa, ehkä itsensä asettaminen eläimen tilalle ja maailman näkeminen sellaisena kuin se oikeasti on tekee kirjasta emotionaalisen ja koskettavan. Ja loppujen lopuksi itselleni kirja oli enemmänkin kertomus sellaisesta ystävyydestä ja keskinäisestä ymmärryksestä jota harvoin maailmassa enään näkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti