J.G. Ballard - Tornitalo 1999
(High Rise 1975) Loki 188 s.
Ballardin edellinen kirja Crash oli suuri pettymys ja hiukan varovaisin käsin kävin tämänkin kirjan kimppuun. Jo aiheen perusteella tiesin että kirja olisi parempi mutta silti minulla oli epäilykseni.
Lontooseen on noussut huippumoderni 40-kerroksinen tornitalo, jonka on määrä täyttää asukkaiden kaikki tarpeet ja unelmat: koulut, kaupat, kuntosalit ja kampaamo löytyvät saman katon alta. Se on oma pieni pienoiskaupunkinsa joka on suunniteltu toimimaan, palvelemaan ihmistä.
Mutta onko maailma sittenkään niin mukava paikka?
Pohjakerroksessa asuu Richard Wilder, tosi mies joka on päättänyt valloittaa rakennuksen kerros kerrokselta.
Keskellä asuu lääkäri Robert Laing, joka on muuttanut eronsa jälkeen taloon saadakseen olla rauhassa.
Ja huipulla asuu Anthony Royal, talon yksi suunnittelijoista josta tulee talon heimopäällikkö avustajinaan lauma veroneuvojia, psykiatreja ja galleristeja.
Kuten arvata saattaa, kaikki ei mene aivan niinkuin pitäisi. Talossa
alkaa ilmetä kaikenlaista pientä harmia ja kiusaa, josta äityy
ennenpitkää isompia konflikteja. Lopputuloksena on täydellinen
katastrofi, josta selviytyäkseen ihmiset turvautuvat hyvinkin
primitiivisiin toimintamalleihin.
Vaikka Tornitalo on satiiri, sen kuvaamat ikävät tapahtumat voisivat aivan hyvin
olla mahdollisia myös todellisuudessa. Se saikin itseni ajattelemaan että ovatko ihmiset oikeasti tälläisiä? Ja mitä itse tekisin vastaavanlaisessa tilanteessa.
Mielestäni kirja oli ehdottomasti parempi kuin Crash. Juoni oli tiiviimpi sekä jännittävämpi. Ballardin mustaakin mustempi huumori oli kuitenkin läsnä, josta kyllä itse pidän suuresti. Mutta Ballard on siitä omituinen kirjailija etten vieläkään ole saanut selville inhoanko hänen kirjojaan vai kirjailijaa itse. Listalla on kuitenkin vielä viisi Ballardin kirjaa joten ehkäpä sekin selviää aikanaan.
"Perinteinen kyläyhteisö on väistymässä uusien tornitalojen sisäänrakennetun yksinäisyyden tieltä... nykyajan ihmiset eivät enää halua olla yhdessä perinteisellä tavalla, niin kuin ollaan esim. italialaisen renessanssikaupungin torilla, vaan yhteen ahtautuneina liikenneruuhkissa, bussijonoissa, rullaportaissa jne. Se on uudenlaista yhteisyyttä, joka saattaa tuntua vieraalta, mutta se on modernin teknologian luomaa yhteisyyttä."
Kirjaa suositellaan kaikille joilla on naapuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti