(L'Amant 1984) Otavan kirjasto 121 s.
Kun kirjan lukee yhdeltä istumalta sitä harvemmin ehtii miettiä kokonaisuutta vaan syventyy siihen hetkeen mitä tarina kertoo. Se on kuin oma pieni maailmansa johon uppoaa, ihan kuin kupla jonka sisälle joutuu ja tarinan loputtua kupla puhkeaa ja kaikki ympärillä kirkastuu. Niin tapahtui kun luin Marguerite Durasin Rakastajaa. Olen kuullut pelkkää positiivista palautetta kirjasta ja sen takia odotukseni olivat korkealla. Enkä joutunut pettymään.
Rakastaja on omaelämänkerrallinen teos Durasin nuoruudesta ja siitä kuinka hän viisitoistavuotiaana otti itsellensä rakastajan vanhemmasta kiinalaisesta miehestä. Heidän tuhoontuomitusta "rakkaudestaan" sekä kertojan (joka on kirjassa nimetön) perheestä ja nuoruudesta Ranskan Indokiinassa.
Vaikka Rakastajan pääaihe onkin kertojan suhde vanhempaan mieheen, itselleni se jäi vain sivutuotteeksi ja keskityin (tietämättäni) enemmänkin kertojan suhteeseen omaan äitiinsä ja veljiinsä. Etenkin suhde äitiin sekä äidin omiin kamppailuihin ja miten ne vaikuttivat kertojan omaan elämään, omaan itseensä oli mielenkiintoista luettavaa. Tälläisistä asioista huomaa miten oma elämä nostaa kirjoista esille erillaisia asioita meille kaikille.
"Joka päivä. Olen tästä vuorenvarma. Rankkaa sen on täytynyt olla. Jokaisen päivän jonain hetkenä epätoivo kohosi esiin. Seurasi mahdottomuus edetä tuumaakaan, tai unitila, tai joskus ei mitään, tai joskus päinvastoin talokauppoja, muuttoja, tai joskus vain mielentila, pelkästään mielentila, pelkkä nujertuminen, tai joskus kuningattaren elkeet, mitä ikinä pyydettiin, mitä ikinä tarjottiin, niin kuin tuo talokin Pikkujärven rannalla, täysin syyttä suotta, isä jo kuoleman kielissä, tai se litteälierinen hattu vain koska pikkuinen niin kovin sitä halusi, tai ne lameekengät tai jotain vastaavaa. Tai ei mitään, tai nukkua, kuolla."
Minusta tuntui kuin kirja olisi ollut kasa kirjeitä jotka oli nivottu yhteen. Durasin keino kertoa tarina samaan aikaan pehmeästi mutta raa'an totuullisesti myöskin yllätti minut. Kirja oli kuin hento kuiskaus pimeässä. Tämä oli ensimmäinen kirjani Durasilta enkä malta odottaa että saisin lukea lisää ja nähdä onko muissa hänen kirjoissaan samallainen ote. Tove Janssonin lisäksi harvemmin olen naiskirjailijoihin tykästynyt mutta tässä saattaa olla yksi.
Osallistun myös tällä kirjalla Vive La France haasteeseen!
http://annaminunlukeaenemman.blogspot.fi/2013/11/vive-la-france.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti