Agatha Christie - Lomahotellin murhat

Agatha Christie - Lomahotellin murhat 1985
(A Caribbean Mystery 1964) WSOY 220s.

"Niistä ihmisistä joita tapaa matkoilla ollessaan tietää todellisuudessa varsin vähän. Tarkoitan... kuinka sen nyt sanoisin... tietää vain sen, mitä he suostuvat kertomaan itsestään."

Tämä tyttö ei ainakaan pysty viemään dekkarihaastetta läpi ilman Agatha Christieta. "Rikosten kuningattareksi" kutsuttu Christie (1890-1976) oli englantilainen dekkarikirjailija.

Vanha neiti Marple on lähtenyt veljenpoikansa Raymondin suostuttelemana lomamatkalle Karibian meren äärelle. Paikan hiljaisuus ei ole neiti Marplen mieleen, mutta onpahan seurana ainakin vanha majuri jonka pitkäveteisiä tarinoita neiti Marple saa kuunnella. Paratiisin hiljaisuus kuitenkin järkkyy majurin kuoltua, eivätkä ruumiit jää siihen.

Rakastan Agatha Christieta, etenkin Miss Marple ja Hercule Poirot tarinoita. Jos muistan oikein olen tainnut lukea ne kaikki. Olen tämänkin joskus aikoinaan lukenut, mutta en muistanut tarinaa kokonaan ja murhaajankin muistin vasta lopussa.Pidän Christien tyylistä ja siitä että hänen teoksissaan murha ja väkivalta ovat toissijaisia ja keskiössä on itse arvoituksen ratkeaminen. Myös Christien mestarillisen kiemuraiset juonet ja ennennäkemättömät loppuratkaisut ovat mieleeni.

Osallistun kirjalla Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeseen

Italo Calvino - Halkaistu Varakreivi

Italo Calvino - Halkaistu Varakreivi 1970
(Il visconte dimezzato 1952)

"Kun on halkaistu, on siinä se hyvä puoli että ymmärtää kuinka paljon kaikki ihmiset ja olennot maailmassa kärsivät epätäydellisyydestään. Minä olin kokonainen enkä ymmärtänyt. Ja minä liikuin tunnottomana tuskien keskellä joita on kaikkialla, sielläkin missä kokonainen ihminen ei sitä huomaa."

Italo Calvino (1923-1985) oli yksi Italian merkittävimpiä kirjailijoita.

Kirjan kertojana toimii nuori poika jonka eno, varakreivi Medardo di Terralba, joutuu sotaan ja jo ensimmäisessä taistelussaan hän saa tykinkuulan rintaansa ja halkeaa kahtia. Kuin ihmeen kaupalla varakreivin toinen puolikas saadaan pidettyä hengissä ja kotiin palaa halkaistu varakreivi, jolla on vain yksi jalka ja käsi sekä puolikas kasvoista. Pian ihmiset saavatkin huomata että kotiin on palannut varakreivin pahapuoli ja hän alkaa terrorisoimaan ympäristöään. Pian aletaan kertomaan huhua että varakreivin toinen puolikas on nähty alueella, tehden ihmisille palveluksia ja hyviä asioita. Lopulta varakreivin hyvän ja pahan puolikkaan on kohdattava ja taisteltava.

Calvino tuo kirjassaan hyvin esille tasapainon. Paha tekee julmuuksia, ja hyvä hyviä töitä muiden kyllästymiseen asti mutta yhdessä he ovat sopivassa tasapainossa. Calvinon maaginen tarinankerronta vetää vertojansa. Olen nyt lähi aikoina lukenut muutaman Calvinon kirjan, ja kirjapinossa odottaa vielä kaksi muuta. En malta odottaa niiden lukemista!

"Me odotimme, että nyt kun varakreivistä oli tullut kokonainen, alkaisi ihmeellinen onnellisuuden aika, mutta onhan selvää että yksi täydellinen varakreivi ei riitä tekemään koko maailmaa täydelliseksi."

Osallistun kirjalla keltaiseen kesään sekä Tuulevin Italia -haasteeseen.

Naguib Mahfouz - Miramar

Naguib Mahfouz - Miramar 1989
(Miramar 1967) Tammi 261s.

"Arabialainen kirjallisuus on ilman muuta vähiten tunnettu maailman merkittävistä nykykirjallisuuksista. Tässä piilee tärkeä syy siihen, että arabin mielenlaatu jää arvoitukseksi länsimaiselle ihmiselle. Entistä suuremmaksi arvoitukseksi se jää, kun tulee puhe urbaanista ja sivistyneestä arabista."
                                                                                                           John Fowles

Naguib Mahfouz (1911-2006) oli egyptiläinen kirjailija, häntä pidetään yhtenä arabimaailman maineikkampana kirjailijana. Mahfouz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1988. Kirjan kruunaa John Fowlesin johdanto sekä kirjan lopussa olevat viitteet. 

Miramar kertoo aleksandrialaisen täysihoitolan asukkaista, 1960-luvulla. Amir Wagdi, yli 80-vuotias entinen vallankumous journalisti. Tolba bek Marzuq, omaisuutensa menettänyt kapitalisti. Hosni Allam, nuori ja aatteeton pikkurikas. Mansur Bahi, kaksikymmentäviisivuotias, kaunispiirteinen radiojuontaja jonka ongelmana on petturuus. Sekä Sarhan Beheiry, nuori ja komea radikaaliopportunisti. Jokainen näistä miehistä on jollain tavalla kiinnostunut hoitolan kauniista palvelustytöstä, Zuhrasta. Ja tämä saakin aikaan, riitoja, tappeluita sekä tunteenpurkauksia. Kukin heistä kertoo tarinan omasta näkökulmastaan, samalla paljastaen oman taustansa ja ajattelutapansa.

Miramar oli mielenkiintoinen kuvaus Egypistä, sen historiasta ja yhteiskunnallisista tapahtumista. Pidin siitä että sama tapahtumasarja oli kerrottu eri henkilöiden näkökulmasta. Sai huomata kuinka erillaiset ihmiset näkevät samat asiat hyvin erillailla. Petyin hieman siihen etteivät Zuhra ja täysihoitolan omistaja, Marjaana, saaneet omia lukujansa vaan tarina kerrottiin ainoastaan miesten näkökulmasta. Olisi ollut mielenkiintoista ainakin lukea Zuhrasta kertova luku. Miramar oli kuitenkin iloinen yllätys ja kiinnostunkin jo Mahfouzin toisesta listakirjasta, Midaqq-kujasta.

"Tai niinkuin pimeys syvässä meressä,
jota peittää aalto toisensa päällä ja sen päällä vielä pilvet,
ja se on pimeyttä pimeyden päällä.
Kun joku ojentaa käden, hän voi tuskin sitä nähdä.
Niin. Sille, jolle Jumala ei anna valoa, ei ole valoa."

Osallistun kirjalla keltaiseen kesään, Mikä minusta tulee isona -haasteeseen sekä Jokken Nobel -haasteeseen.

Alberto Moravia - Keskipäivän aave

Alberto Moravia - Keskipäivän aave 2009
(Il Disprezzo 1954) Tammi 266s.

"Kuten ehkä tiedetään, elokuvakäsikirjoituksen laatija eli skenaristi kirjoittaa, useimmiten yhteistyössä toisen skenaristin ja ohjaajan kanssa, käsikirjoituksen eli skenaarion, toisin sanoen luo sen perustan, jolle suunniteltu elokuva rakennetaan."

Alberto Moravia (1907-1990) oli italialainen romaanikirjailija, journalisti ja poliitikko. Häntä pidetään yhtenä viime vuosisadan italialaisen romaanitaiteen merkittävimpänä kirjailijana. Moravian teokset käsittelevät usein nykyihmisen vieraantumista sekä seksuaalisuutta.

Keskipäivän aave kertoo nuoresta näytelmäkirjailijasta, Riccardo Moltenista, joka on rahapulan takia ryhtynyt elokuvakäsikirjoittajaksi. Samaan aikaan hänen avioliittonsa Emilian kanssa alkaa rakoilla. He lähtevät kuitenkin yhdessä Caprille, Moltenin valmistellessa käsikirjoitusta Odysseus-elokuvaan. Kauniilla saarella keskiöön nousee kuitenkin heidän avioliittonsa ja vähitellen heidän suhteensa alkaa kietoutua Odysseuksen ja Penelopen tarinaan. Samalla Molteni joutuu kiistelemään ohjaajan ja tuottajan kanssa näkemyksistään.

Moravia on aivan uusi tuttavuus itselleni, mutta en ole aivan varma tykkäsinkö hänestä. Tarina oli mielenkiintoinen, se saikin minut lukemaan kirjan loppuun. Moravian kerronta taas oli välillä tylsää filosofisointia. En pitänyt kirjan hahmoistakaan, etenkään Moltenista joka oli mielestäni vain säälittävä. Mutta ei kirjaa voi rumaksikaan haukkua.

"Emilia oli edessäni pitkänään hiekalla kuten aikaisemmin. Hänen kasvojansa peitti taas sama olkihattu. Ymmärsin kaiken olleen vain unta, tai pikemminkin tajusin, että turtumukseni ja mielettömän kaipuuni vallassa olin nähnyt kangastuksen, joka oli hetkellisesti häivyttänyt mielestäni karun ja ankean totuuden. Minä olin suudellut häntä, ja hän oli vastannut suudelmaani. Mutta kuka oli suudellut ketä? Kaksi aavetta oli suudellut toisiaan, kaksi aavetta, jotka mieletön kaipuu oli irrottanut todellisista asuinsijoistaan. Ja nämä todelliset olennot, ne olivat yhä liikkumattomat ja kaukana toisistaan."

Osallistun kirjalla keltaiseen kesään, Mikä minusta tulee isona -haasteeseen sekä Tuulevin Italia -haasteeseen.

Pablo Neruda - Andien Mainingit

Pablo Neruda - Andien Mainingit 1972
Tammi 169s. 

 "Minä tuon sinulle vuorilta iloisia liljoja,
tummia pähkinöitä, koreittain metsän suudelmia.
Haluan tehdä kanssasi saman
minkä kevät ja kirsikkapuut tekevät keskenään." 

Pablo Neruda (1904-1973) oli chileläinen runoilija joka sai Nobelin-kirjallisuuspalkinnon vuonna 1971.  Andien mainingit sisältää suomennosvalikoimana Nerudan runoja vuosilta 1921-1937, kokoelman Canto general (1950) sekä runoja vuosilta 1954-1969.

Ihastuin Nerudan runoihin jo lukiessani Kysymysten kirjaa, ja Andien mainingit oli seuraavana lukulistalla. Kirjan on kerrottu sisältävän Nerudan parasta tuotantoa. Etenkin kirjan alkuosan rakkausrunot olivat mieleeni, vaikken kauheasti rakkaudesta runoissa välitäkkään. Silti kirja oli hienoinen pettymys, sillä Kysymysten kirja oli mielestäni täydellinen. Pidän kuitenkin Nerudan soljuvasta ja kauniista tyylistä

"Minä en.
Minä luulen toisin.
Minä en tunne kissaa.
Minulle on tuttua monenmoinen, elämä
ja sen arkipelaagi,
meri ja kaupungin laskemattomuus,
kasvitiede,
naiset ja niiden kummat salat,
matematiikan kertotaulut ja miinukset,
maan vulkaaniset suppilot,
palokuntalaisten palkitsematon hyvyys,
pappien sinertävä atavismi,
mutta kissasta minä en saa selvää.
Minun järkeni liukastuu sen välinpitämättömyyteen,
sen silmissä on kultaiset numerot."

Neruda joutui pakenemaan Chilestä vuonna 1949, mutta pääsi palaamaan takaisin 1952. Palattuaan takaisin Chileen hän osallistui ahkerasti politiikkaan ja tämän aikakauden julkaisuista suurin osa on poliittisia. Kirjan jälkimmäinen osio, runoja vuosilta 1954-1969 onkin selkeästi kantaaottavampi kuin Canto general ja runoja vuosilta 1921-1937.

"Yhtäkkiä
Amerikan liput, 
keltaiset, siniset, hopeoidut,
aurinkoineen ja tähtineen, kultineen ja kaunokkeineen,
jättivät näkyviini vain
alastomia tienoita,
peltojen ja teiden köyhiä ihmisiä,
pelästyneitä talonpoikia, kuolleita intiaaneja
ratsailla, jo vailla silmiä tuijottaen,
ja lopulta kaivosten helvetilliset kidat."   

Osallistun kirjalla Saran runohaasteeseen, Jokken Nobel -haasteeseen sekä keltaiseen kesään.

Kesän kirjabingo -haaste

Le Masque Rouge -blogi keksi hauskan idean ja haastoi ihmiset lukemaan kirjoja bingon muodossa. Yritin tähdätä megabingoon ja saada kaikki lokerot rastitettua, mutta en ole nyt pariin viikkoon päässyt (ehtinyt) käymään kirjastossa joten se vähän jäi. Sain kuitenkin neljä bingoa josta olen tyytyväinen. Täältä löydät lisää tietoa haasteesta.


Ensimmäinen bingo:

Historiallinen: Slavenka Drakulic - Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään
Kannen perusteella valittu: Kader Abdolah - Talo moskeijan vieressä
Pokkari: Truman Capote - Aamiainen Tiffanylla
Kotimainen kirja: Haru, eräs saari - Tove Jansson, Tuulikki Pietilä
Yli 500 sivua: Henri Charrière - Vanki nimeltä Papillon 

Toinen bingo:

Venäläinen kirjailija: Viktor Pelevin - Hyönteiselämää
Tositarinaan perustuva: Amelie Nothomb - Nöyrin palvelijanne
Ostettu kirja: Yasunari Kawabata - Tuhat Kurkea
Lainattu kirja: Marguerite Duras - Varakonsuli
Kirja & elokuva: Ian Fleming - Casino Royale

Kolmas bingo:

Klassikko: Frederic Manning - Harva Hyvin Kuolee
Kannessa eläinkuva: Juhani Lompolo - Korea Kirja
Lastenkirja: Astrid Lindgren - Eemeli ja pikku Iida
Sarjakuva: Javier de Isusi - Hullu joki 

Neljäs bingo:

Alle 200 sivua: Gabriel Garcia Marquez - Kukapa everstille kirjoittaisi
Dekkari: Friedrich Dürrenmatt - Tuomari ja hänen pyövelinsä
Fantasia: Italo Calvino - Jos talviyönä matkamies
Romantiikkaa: Laura Esquivel - Pöytään ja vuoteeseen
Kuuluu kirjasarjaan: Andrea Camilleri - Eväsvoro

Kirja-arviot

Kesän kirjabingo loppuu tänään, mutta en ole kaikkia haasteeseen lukemiani kirjoja vielä arvioinut. Joten päätin, että teen lopuista kirjoista pienemmät arvostelut. Teen vielä illemmalla yhteenvedon haasteesta.

Marguerite Duras - Varakonsuli (1988)
(Le Vice-consul 1966) Otava 155s.

Marguerite Duras (1914-1996) oli ranskalainen kirjailija ja elokuvaohjaaja. Häntä pidetään yhtenä merkittävimpänä ranskalaisena kirjailijana.

Kirjan päähenkilönä esiintyy varakonsuli, jonka kerrotaan ampuneen umpimähkään virka-asuntonsa parvekkeelta kerjäläisiä kohti. Välikohtausten jälkeen mies siirrettiin Kalkutaan, jossa hänen ainoa puhekumppaninsa on Eurooppalaisen kerhon johtaja. Samaan aikaan saamme seurata tarinaa kambodzalaisesta nuoresta kerjäläistytöstä, joka tekee omaa, julmaa vaellustaan Indokiinasta Gangesin alajuoksulle. Nämä kaksi tarinaa kietoutuvat yhteen, ja samalla tapaamme suurlähettilään salaperäisen vaimon, Anne Marie Stretterin, johonka varakonsuli on suunnattomasti rakastunut.

Olen Durasilta jo lukenut Lol V. Steinin elämän sekä Rakastajan. Jälkimmäiseen tykästyin mutta Lol V. Steinin elämä ei uponnut. Samaa voisin sanoa Varakonsulista. Kirja oli mielestäni sekava enkä oikein päässyt siihen sisälle, se ei tuonut esille mitään uutta Durasista.

Osallistun kirjalla Vive la France -lukuhaasteeseen sekä kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Lainattu kirja"

Ian Fleming - Casino Royale 2003
(Casino Royale 1953) Jalava 165s.

Ian Fleming (1908-1964) oli brittiläinen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten James Bond-romaanisarjastaan. Casino Royale on ensimmäinen James Bond -romaani.

James Bond joutuu ranskalaisessa pelikasinossa baccarat-pöydän ääreen, jossa panoksena on elämä ja kuolema. Bondin täytyy voittaa peli tai hänen henkensä on vaarassa. Vastassa on neuvostoliitolle työskentelevä agentti Le Chiffre, joka on haaskannut salaisen rahaston, jolla oli sodan tullen tarkoitus luoda viides kolonna kommunistien hallitsemia ranskalaisia ammattiliittoja. Nyt hän yrittää kerätä uuden miljoonarahaston uhkapelillä ja tämän Bondin täytyy estää. 007:n apurina on kuvan kaunis naisagentti Vesper, jonka kanssa Bond viettää ikimuistoisen loman. 
 
Casino Royale on ensimmäinen (ja viimeinen) Bond kirja jonka olen lukenut. En ole oikein koskaan pitänyt Bondista, vaikka leffoja onkin tullut välillä katsottua. Kirja tuo mielestäni paremmin esille Bondin sovinistisen luonteen kuin elokuvat, mutta samalla se valoittaa Bondin historiaa ja antaa selityksiä hänen käyttäytymiselleen. Vaikka Casino Royale onkin ensimmäinen Bond kirja, on siitä tehty elokuva varsin myöhään, vuonna 2006. Pääosaa esittää Daniel Craig, joka on yksi lempi Bondini.

Osallistun kirjalla Mikä minusta tulee isona -haasteeseen, Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeseen, sekä kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Kirja&Elokuva"

Juhani Lompolo - Korea Kirja: tarinaa ja tietoa Korean niemimaalta 2002
Orienta 192s.

Juhani Lompolo (1941-2011) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Lompolo toimi vuosia Kaukoidän kirjeenvaihtajana Tokiossa sekä Itä-Aasian kirjeenvaihtajana, asemapaikkanaan myöskin Tokio.

Mitä sanoi Buddhan patsas rottapariskunnalle, joka tuli pyytämään häntä tyttärensä sulhaseksi? Kuinka saattoi yksinäinen kello soida autiossa temppelissä? Saiko katala tiikeri palkkansa? Miksi syömme sipuleita? Korea kirja vastaa kaikkiin näihin kysymyksiin ja esittelee kansantarinoita Korean niemimaalta. Kirja keskittyy myös maailmanpoliittisiin kysymyksiin, Korean jännittävään mutta hurjaan historiaan, sekä sen rikkaaseen kulttuuriin.

Korea kirja oli hauskaa luettavaa, etenkin kansantarujen osalta. Kirjassa on myös paljon mielenkiintoista tietoa Korean historiasta, ei pelkästään sodista.

Osallistun kirjalla Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen sekä kesän kirjabingoon ja rastitan lokeron "Kannessa eläinkuva"

Andrea Camilleri - Eväsvoro 2005
(Il ladro di merendine 1996) WSOY 247s.

Andrea Camilleri (1925) on italialainen rikoskirjailija. Hän nousi kansainväliseen maineeseen Montalbano-sarjallaan.

Salvo Montalbano, Vigatan jämäkkä ja tiukkasanainen poliisikomissario, joutuu. Samana päivänä tunisialainen partiovene tulittaa sisilialaista kalastusalusta ja tappaa yhden miehistön jäsenen. Ja ikääntynyt liikemies löydetään murhattuna kotitalonsa hississä. Tapahtumilla ei näytä olevan mitään yhteistä, kunnes Montalbano tapaa nuoren eväsvoron, Francoisin ja löytää tapahtumille yhteisen nimittäjän. Hän kuitenkin vaarantaa oman ja pojan hengen selvittäessään tapahtumia, jotka vievät hänet liian lähelle hallituksen pimeitä touhuja ja korruptiosotkuja.

Salvo Montalbano on luultavasti yksi epämiellyttävimmistä henkilöhahmoista jonka olen kohdannut, ja silti tunsin suurta sympatiaa häntä kohtaan. Eväsvoro on luultavasti yksi parhaimmista dekkareista joita olen pitkään aikaan lukenut ja tulen ehdottomasti lukemaan Montalbano-sarjaa lisää. Tykästyin myös Camillerin sarkastiseen tyyliin jota hän viljeli vähän väliä.

"Amerikkalaisissa elokuvissa poliisin ei tarvinnut kuin sanoa rekisterikilven numero, ja hän sai jo parissa minuutissa omistajan nimen, lapsiluvun, hiustenvärin ja perskarvojen tarkan lukumäärän"

Osallistun kirjalla kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Kuuluu kirjasarjaan", Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeseen sekä Tuulevin Italia -haasteeseen.

Astrid Lindgren - Eemeli ja pikku Iida 2001
(Ida och Emil i Lönneberga 1989) WSOY 172s.

Astrid Lindgren (1907-2002) oli maailmankuulu ruotsalainen lastenkirjailija. Hänen tunnetuimpia luomiaan hahmoja ovat Vaahteramäen Eemeli, Peppi Pitkätossu, Ronja Ryövärintytär ja Katto-Kassinen. Kirjassa on kolme Lindrening Eemeli tarinaa, Eemeli ja pikku Iidan metku, Eemelin metku n:o 325 ja Eemeli ei kitsastele.

Vaahteramäellä, Kissankulman talossa on pieni verstashuone jonne Eemeli usein joutuu tehtyään jonkun metkun. Siellä hän veistelee puu-ukkoja joita onkin kertynyt jo vino pino. Verstashuoneeseen Eemelin pikkusisko Iidakin haluaa, mutta sitä varten pitäisi tehdä metku. "Ei metkuja keksitä, niitä vain sattuu" Eemeli sanoo ja eräänä päivänä alkaa Idallekin sattua ja tapahtua.

Tove Jansson -projektin lisäksi olen ottanut itselleni tehtävän lukea kaikki Lindgrenin suomennetut kirjat. Projekti ei ole kulkenut yhtä hyvin kuin Jansson -projekti mutta pikku hiljaa. Lastenkirjoja harvemmin luen joten niiden lukeminen tuo mukavaa vaihtelua.

Osallistun kirjalla kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Lastenkirja"