Pablo Neruda - Andien Mainingit

Pablo Neruda - Andien Mainingit 1972
Tammi 169s. 

 "Minä tuon sinulle vuorilta iloisia liljoja,
tummia pähkinöitä, koreittain metsän suudelmia.
Haluan tehdä kanssasi saman
minkä kevät ja kirsikkapuut tekevät keskenään." 

Pablo Neruda (1904-1973) oli chileläinen runoilija joka sai Nobelin-kirjallisuuspalkinnon vuonna 1971.  Andien mainingit sisältää suomennosvalikoimana Nerudan runoja vuosilta 1921-1937, kokoelman Canto general (1950) sekä runoja vuosilta 1954-1969.

Ihastuin Nerudan runoihin jo lukiessani Kysymysten kirjaa, ja Andien mainingit oli seuraavana lukulistalla. Kirjan on kerrottu sisältävän Nerudan parasta tuotantoa. Etenkin kirjan alkuosan rakkausrunot olivat mieleeni, vaikken kauheasti rakkaudesta runoissa välitäkkään. Silti kirja oli hienoinen pettymys, sillä Kysymysten kirja oli mielestäni täydellinen. Pidän kuitenkin Nerudan soljuvasta ja kauniista tyylistä

"Minä en.
Minä luulen toisin.
Minä en tunne kissaa.
Minulle on tuttua monenmoinen, elämä
ja sen arkipelaagi,
meri ja kaupungin laskemattomuus,
kasvitiede,
naiset ja niiden kummat salat,
matematiikan kertotaulut ja miinukset,
maan vulkaaniset suppilot,
palokuntalaisten palkitsematon hyvyys,
pappien sinertävä atavismi,
mutta kissasta minä en saa selvää.
Minun järkeni liukastuu sen välinpitämättömyyteen,
sen silmissä on kultaiset numerot."

Neruda joutui pakenemaan Chilestä vuonna 1949, mutta pääsi palaamaan takaisin 1952. Palattuaan takaisin Chileen hän osallistui ahkerasti politiikkaan ja tämän aikakauden julkaisuista suurin osa on poliittisia. Kirjan jälkimmäinen osio, runoja vuosilta 1954-1969 onkin selkeästi kantaaottavampi kuin Canto general ja runoja vuosilta 1921-1937.

"Yhtäkkiä
Amerikan liput, 
keltaiset, siniset, hopeoidut,
aurinkoineen ja tähtineen, kultineen ja kaunokkeineen,
jättivät näkyviini vain
alastomia tienoita,
peltojen ja teiden köyhiä ihmisiä,
pelästyneitä talonpoikia, kuolleita intiaaneja
ratsailla, jo vailla silmiä tuijottaen,
ja lopulta kaivosten helvetilliset kidat."   

Osallistun kirjalla Saran runohaasteeseen, Jokken Nobel -haasteeseen sekä keltaiseen kesään.

Pablo Neruda - Kysymysten kirja

Pablo Neruda - Kysymysten Kirja 2003
(Libro de las preguntas 1974) Loki 79s.

"Miksi aurinko on niin huonoa seuraa 
erämaan kulkijalle?

Miksi aurinko on niin mukava
sairaalan puutarhassa?"

Kesäloma häämöttää ja kiireistä on ollut. Lukeminen sekä bloggaaminen on jäänyt hieman taka-alalle viime aikoina mutta eiköhän loman aikana tule korjattua tämäkin virhe :)
Pablo Neruda on ollut lukulistallani jo pitkään ja yllätyin kun 1001 listalta ei löytynyt yhtään hänen teostansa. Kirjastossa eteeni sattui kuitenkin Kysymysten kirja ja mukaanhan se lähti. Pablo Neruda oli chileläinen kirjailija jota pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimpänä runoilijana sekä latinalaisamerikkalaisena kirjailijana. Neruda sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1971.

Kysymysten Kirja on postuumisti julkaistu kokoelma. Teoksen runot on kysymysten muotoon puettuja, aforistisia mietteitä ympäröivästä maailmasta, suurista ja pienistä asioista. Neruda tarkastelee maailmaa paikoin ironisella,paikoin absurdilla huumorillaan.

"Onko elämässä mitään hölmömpää
kuin olla nimeltään Pablo Neruda?"

Runot ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja niitä tuleekin luettua aika tiuhaan tahtiin. Sylvia Plathin ja Robert Frostin lisäksi harva runoilija on kuitenkaan noussut ylitse muiden. Pablo Neruda on kuitenkin poikkeus. Tykästyin Nerudan leikkisään ja humoristiseen tyyliin joka piilotti alleen suuria ja syviä kysymyksiä. Vaikka kirja oli paikoin kevyttä luettavaa, jäivät jotkut kysymykset pyörimään päähäni ja jäin miettimään vastausta. Suosittelen Nerudaa kaikille jotka vähääkään nauttivat runoista, etenkin kesä luettavaksi herran teokset sopivat mainiosti.  

"Mitä sanovat runoistani
ne jotka eivät koskettaneet vertani?"

Osallistun kirjalla Saran runohaasteeseen sekä Jokken Nobel -haasteeseen.