Olen potenut pientä lukujumia ja ajattelin yrittää aukaista sitä lukumaratonilla. Ehdin ainoastaan tekemään 12 tunnin maratonin, mutta onhan se parempi kuin ei mitään. Aloitan huomenna (30.8) kello 12.00 ja maratoni päättyy kello 00.00, keskiyöllä. Kuvassa näkyy mitä kirjoja olen ajatellut lukea, mutta lukupinoni on niin suuri että vaihtoehtojakin löytyy runsaasti. Päivitän tähän alle lukumaratonin kulkua.
*****
Klo 11.00
Sainkin jo kaikki aamuvalmistelut tehtyä ja päätin aloittaa maratonin jo nyt. Minulla on vielä kesken Raymond Radiguetin Paholainen ruumiissa, joten taidan aloittaa sillä ja lukea sen loppuun.
*****
Klo 12.15
Raymond Radiguet (1903-1923),
Paholainen Ruumiissa (Le Diable Au Corps) ilmestyi ensimmäisen kerran
vuonna 1923. Kirja on ranskalaisen Radiguetin ensimmäinen romaani ja
jonka valmistuessa hän oli vasta 19-vuotias.
Kirja kertoo varhaiskypsästä, 16-vuotiaasta pojasta, joka ensimmäisen maailmansodan aikana rakastuu häntä kolme vuotta vanhempaan naiseen. Nainen on naimisissa rintamalla olevan upseerin kanssa. Rakkaus on intohimoista, mutta välillä myös mustasukkaisuuden ja syytösten täyttämää. Eivätkä naapurien ja sukulaisten pahansuopuus ja uteliaisuus helpota tilannetta. Sota on koko ajan läsnä, mutta nuoret huomaavat vain toisensa. Tarinan kuluessa eteenpäin käy selväksi ettei traagiselta lopulta vältytä.
Kirjassa kuvaillaan onnistuneesti ja kaunistelematta nuoren pojan rakastumista, sen kiihkeyttä ja kypsymättömyyttä. Aihe on kuitenkin sellainen, että se harvoin itseäni kiinnostaa, eikä Paholainen ruumiissa ollut mielestäni mikään ihmeellinen tarina. Myös tarinan päähenkilö ärsytti itseäni suunnattomasti.
Osallistun kirjalla
keltaiseen kesään,
Vive la France -haasteeseen sekä
Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen.
Seuraavaksi pinossa odottaa Italo Calvinon Ritari joka ei ollut olemassa.
Sivuja luettu: 110
*****
Klo 15.20
Lähdin käymään kaupungilla moikkaamassa siskoa ja maratoni jäi hieman kesken mutta sain luettua Calvinon Ritari joka ei ollut olemassa. Ehdin myös syömään kaupungilla, joten nyt maraton voi taas jatkua normaalisti.
Kirja kertoo ritari Agilulf Guildvernesin tarinan. Häikäisevän valkoisessa haarniskassaan hän on upea näky, mutta kasvojansa hän ei voi kenellekkään näyttää, sillä häntä ei ole olemassa. Aseenkantajana Agilulfilla on hieman tärähtänyt Gurdulu. Kun nuori synkkäkatseinen Torrismond kyseenalaistaa Agilulfin kunnian ja nimen, täytyy hänen lähteä maailmalle puhdistamaan ja puolustamaan mainettansa.
Calvinoa on tullut viime aikoina luettua oikein urakalla ja aina mies osaa ihmetyttää kerronnallaan. Mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä kiinnostavmmaksi ja satumaisemmaksi se muuttui, eikä seikkailujaan puuttunut. Kirjassa tarkastellaan myös ihmismielen eri puolia.
Osallistun kirjalla
keltaiseen kesään,
Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen sekä
Tuulevin Italia -haasteeseen.
Seuraavaksi taidankin lukea Hemingwayn Kirjavan Sataman.
Sivuja luettu: 240
*****
Klo 18.10
Kirjava Satama ei oikein innostanut, joten päätin lukea Toni Morrisonin Sulan. Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1974. Morrison sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1993.
Sula on tarina kahdesta tytöstä, Sulasta ja Nellstä. He asuvat ohiolaisessa pikkukaupungissa, ovat mustia, köyhiä ja nokkelia. Yhdessä he ovat ystävistä parhaimmat ja jakavat kaiken. Mutta sitten Sula muuttaa pois ja lähtee maailmalle, kunnes kymmenen vuoden päästä palaa takaisin ystävänsä luokse. Mutta kaikki ei ole kuin ennen, maailma on muuttunut. Nell on mennyt naimisiin ja on perheellinen, eikä pysty enään ymmärtämään Sulaa.
Kirjassa vilisee myös paljon muitakin hahmoja, esim. Sulan äiti Hannah sekä isoäiti Eva, jotka molemmat ovat kirjan alussa päähenkilöitä. Morrisonin henkilöhahmot ovat aina mainioita, joten niitä on mukava lukea. Kirja on vahva kuvaus kahden mustan naisen ystävyydestä.
Osallistun kirjalla
keltaiseen kesään sekä
Jokken Nobel -haasteeseen.
Seuraavaksi on vuorossa E.L. Doctorowin Homer ja Langley.
Sivuja luettu: 416
*****
Klo 22.15
Netti tökkii enkä sen takia ole päässyt päivittämään blogia. Ostin juuri vähän aikaa sitten Alice Munron kirjan Viha, Ystävyys, Rakkaus ja sen takia päätinkin Doctorowin sijaan lukea Alice Munron Kerjäläistytön (The Beggar Maid). Alice Munro on kanadalainen kirjailija joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinon vuonna 2013.
Kerjäläistyttö kertoo Rosesta joka kasvaa Hanrattyn pikkukaupungissa sekatavarakaupan takahuoneessa isänsä ja äitipuolensa kanssa. Rose pakenee takapajuista kasvupaikkaansa yliopistoon, jossa tapaa Patrickin. Lopulta heidän kiiltokuva-avioliittonsa alkaa murentua ja Rose jää aivan yksin. Vaikka menestystä tuleekin myöhemmin näyttelijänä ja televisiotähtenä, on se myös täynnä yllätyksiä ja takaiskuja.
Munro on aivan uusi tuttavuus itselleni, mutta olen jo niin kauan halunnut lukea jotain häneltä ja Kerjäläistyttöä on kehuttu kovasti. Munro on taitava arkisten asioiden kuvaaja, mutta tekee sen kuitenkin oivallisella tavalla. Hän kirjoittaa tavallisista ihmisistä. Kirjan nimi on mielestäni hämäävä, ja alkuperäinen nimi "Who do you think you are?" olisi sopinut paremmin.
Osallistun kirjalla
keltaiseen kesään sekä
Jokken Nobel -haasteeseen.
Ehdin jo aloittamaan toista kirjaa, Saul Bellowin Tartu tilaisuuteen. Luen sen loppuun ja siihen maraton sitten päättyy.
Sivuja luettu: 675
*****
Klo 23.30
Saul Bellow (1915-2005) oli kanadalais-yhdysvaltalainen kirjailija joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1976.
Tartu Tilaisuuteen sijoittuu yhteen päivään Tommy Wilhelmin elämästä. Tommy on kaiken menettänyt ja elämäänsä pettynyt mies. Entiset haaveet menestyksestä ja maineesta ovat mennyttä ja hän elää hotellissa, vaimostansa eronneena. Eräänä päivänä hän saa vielä kerran tilaisuuden, ja menettää loputkin mitä hänellä on.
Maailmassa menestyksen mittana on raha, ja jollei sitä ole, ei ole mitään. Tartu tilaisuuteen on mielenkiintoinen tarina ja Bellow on mestarillinen keroja joka punoo pienet lankat yhteen, kertoen näin kokonaisen ihmiskohtalon.
"
Mikä on tavallisen, lahjattoman ihmisen paikka nyky-yhteiskunnassa?"
Osallistun kirjalla
keltaiseen kesään sekä
Jokken Nobel -haasteeseen.
Sivuja luettu: 820
Maratoni sujui paremmin kuin osasin odottaakaan. Viimeaikaisesta lukujumista ei ollut tietoakaan ja sain luettua jopa viisi kirjaa ja 820 sivua. Huomasin että puolimaratoni aikana käytin vähemmän taukoja ja luin enemmän kuin esim. 24 tuntisen maratonin aikana.
Sain myös jokaisella kirjalla ainakin jonkun lukuhaasteen rastitettua, joten olen siitäkin tyytyväinen.
