(Il visconte dimezzato 1952)
"Kun on halkaistu, on siinä se hyvä puoli että ymmärtää kuinka paljon kaikki ihmiset ja olennot maailmassa kärsivät epätäydellisyydestään. Minä olin kokonainen enkä ymmärtänyt. Ja minä liikuin tunnottomana tuskien keskellä joita on kaikkialla, sielläkin missä kokonainen ihminen ei sitä huomaa."
Italo Calvino (1923-1985) oli yksi Italian merkittävimpiä kirjailijoita.
Kirjan kertojana toimii nuori poika jonka eno, varakreivi Medardo di Terralba, joutuu sotaan ja jo ensimmäisessä taistelussaan hän saa tykinkuulan rintaansa ja halkeaa kahtia. Kuin ihmeen kaupalla varakreivin toinen puolikas saadaan pidettyä hengissä ja kotiin palaa halkaistu varakreivi, jolla on vain yksi jalka ja käsi sekä puolikas kasvoista. Pian ihmiset saavatkin huomata että kotiin on palannut varakreivin pahapuoli ja hän alkaa terrorisoimaan ympäristöään. Pian aletaan kertomaan huhua että varakreivin toinen puolikas on nähty alueella, tehden ihmisille palveluksia ja hyviä asioita. Lopulta varakreivin hyvän ja pahan puolikkaan on kohdattava ja taisteltava.
Calvino tuo kirjassaan hyvin esille tasapainon. Paha tekee julmuuksia, ja hyvä hyviä töitä muiden kyllästymiseen asti mutta yhdessä he ovat sopivassa tasapainossa. Calvinon maaginen tarinankerronta vetää vertojansa. Olen nyt lähi aikoina lukenut muutaman Calvinon kirjan, ja kirjapinossa odottaa vielä kaksi muuta. En malta odottaa niiden lukemista!
"Me odotimme, että nyt kun varakreivistä oli tullut kokonainen, alkaisi ihmeellinen onnellisuuden aika, mutta onhan selvää että yksi täydellinen varakreivi ei riitä tekemään koko maailmaa täydelliseksi."
Osallistun kirjalla keltaiseen kesään sekä Tuulevin Italia -haasteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti