Keltainen kesä -haaste

Opuscolo keltainen kesä -haaste

Opuscolo järjesti kesän alussa hauskan haasteen (linkistä löytyy enemmän tietoa haasteesta) Tarkoituksena oli lukea kesän aikana kirjoja keltaisesta kirjastosta. Onnistuin lukemaan kolmetoista kirjaa. Italo Calvinoa tuli luettua peräti kolme kirjaa, ja uusia tuttavuuksi olivat Mahfouz, Munro sekä Bellow.

Yasunari Kawabata - Tuhat Kurkea
Truman Capote - Aamiainen Tiffanylla
Italo Calvino - Jos talviyönä matkamies
Alberto Moravia - Keskipäivän aave
Pablo Neruda - Andien Mainingit
Naguib Mahfouz - Miramar
Italo Calvino - Halkaistu Varakreivi
Toni Morrison - Koti
Raymond Radiguet - Paholainen Ruumiissa
Italo Calvino - Ritari joka ei ollut olemassa
Toni Morrisonin - Sula
Alice Munro - Kerjälaistyttö
Saul Bellow - Tartu Tilaisuuteen    

Lukumaraton 30.8

Olen potenut pientä lukujumia ja ajattelin yrittää aukaista sitä lukumaratonilla. Ehdin ainoastaan tekemään 12 tunnin maratonin, mutta onhan se parempi kuin ei mitään. Aloitan huomenna (30.8) kello 12.00 ja maratoni päättyy kello 00.00, keskiyöllä. Kuvassa näkyy mitä kirjoja olen ajatellut lukea, mutta lukupinoni on niin suuri että vaihtoehtojakin löytyy runsaasti. Päivitän tähän alle lukumaratonin kulkua.

*****

Klo 11.00

Sainkin jo kaikki aamuvalmistelut tehtyä ja päätin aloittaa maratonin jo nyt. Minulla on vielä kesken Raymond Radiguetin Paholainen ruumiissa, joten taidan aloittaa sillä ja lukea sen loppuun.

*****

Klo 12.15

Raymond Radiguet (1903-1923), Paholainen Ruumiissa (Le Diable Au Corps) ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1923. Kirja on ranskalaisen Radiguetin ensimmäinen romaani ja jonka valmistuessa hän oli vasta 19-vuotias.

Kirja kertoo varhaiskypsästä, 16-vuotiaasta pojasta, joka ensimmäisen maailmansodan aikana rakastuu häntä kolme vuotta vanhempaan naiseen. Nainen on naimisissa rintamalla olevan upseerin kanssa. Rakkaus on intohimoista, mutta välillä myös mustasukkaisuuden ja syytösten täyttämää. Eivätkä naapurien ja sukulaisten pahansuopuus ja uteliaisuus helpota tilannetta. Sota on koko ajan läsnä, mutta nuoret huomaavat vain toisensa. Tarinan kuluessa eteenpäin käy selväksi ettei traagiselta lopulta vältytä.

Kirjassa kuvaillaan onnistuneesti ja kaunistelematta nuoren pojan rakastumista, sen kiihkeyttä ja kypsymättömyyttä. Aihe on kuitenkin sellainen, että se harvoin itseäni kiinnostaa, eikä Paholainen ruumiissa ollut mielestäni mikään ihmeellinen tarina. Myös tarinan päähenkilö ärsytti itseäni suunnattomasti. 

Osallistun kirjalla keltaiseen kesään, Vive la France -haasteeseen sekä Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen.

Seuraavaksi pinossa odottaa Italo Calvinon Ritari joka ei ollut olemassa.

Sivuja luettu: 110

*****

Klo 15.20

Lähdin käymään kaupungilla moikkaamassa siskoa ja maratoni jäi hieman kesken mutta sain luettua Calvinon Ritari joka ei ollut olemassa. Ehdin myös syömään kaupungilla, joten nyt maraton voi taas jatkua normaalisti.

Kirja kertoo ritari Agilulf Guildvernesin tarinan. Häikäisevän valkoisessa haarniskassaan hän on upea näky, mutta kasvojansa hän ei voi kenellekkään näyttää, sillä häntä ei ole olemassa. Aseenkantajana Agilulfilla on hieman tärähtänyt Gurdulu. Kun nuori synkkäkatseinen Torrismond kyseenalaistaa Agilulfin kunnian ja nimen, täytyy hänen lähteä maailmalle puhdistamaan ja puolustamaan mainettansa. 

Calvinoa on tullut viime aikoina luettua oikein urakalla ja aina mies osaa ihmetyttää kerronnallaan. Mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä kiinnostavmmaksi ja satumaisemmaksi se muuttui, eikä seikkailujaan puuttunut. Kirjassa tarkastellaan myös ihmismielen eri puolia.    

Osallistun kirjalla keltaiseen kesään, Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen sekä Tuulevin Italia -haasteeseen. 

Seuraavaksi taidankin lukea Hemingwayn Kirjavan Sataman.

Sivuja luettu: 240

*****

Klo 18.10

Kirjava Satama ei oikein innostanut, joten päätin lukea Toni Morrisonin Sulan. Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1974. Morrison sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1993.

Sula on tarina kahdesta tytöstä, Sulasta ja Nellstä. He asuvat ohiolaisessa pikkukaupungissa, ovat mustia, köyhiä ja nokkelia. Yhdessä he ovat ystävistä parhaimmat ja jakavat kaiken. Mutta sitten Sula muuttaa pois ja lähtee maailmalle, kunnes kymmenen vuoden päästä palaa takaisin ystävänsä luokse. Mutta kaikki ei ole kuin ennen, maailma on muuttunut. Nell on mennyt naimisiin ja on perheellinen, eikä pysty enään ymmärtämään Sulaa.

Kirjassa vilisee myös paljon muitakin hahmoja, esim. Sulan äiti Hannah sekä isoäiti Eva, jotka molemmat ovat kirjan alussa päähenkilöitä. Morrisonin henkilöhahmot ovat aina mainioita, joten niitä on mukava lukea. Kirja on vahva kuvaus kahden mustan naisen ystävyydestä.

Osallistun kirjalla keltaiseen kesään sekä Jokken Nobel -haasteeseen.

Seuraavaksi on vuorossa E.L. Doctorowin Homer ja Langley.

Sivuja luettu: 416

*****

Klo 22.15

Netti tökkii enkä sen takia ole päässyt päivittämään blogia. Ostin juuri vähän aikaa sitten Alice Munron kirjan Viha, Ystävyys, Rakkaus ja sen takia päätinkin Doctorowin sijaan lukea Alice Munron Kerjäläistytön (The Beggar Maid). Alice Munro on kanadalainen kirjailija joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinon vuonna 2013.

Kerjäläistyttö kertoo Rosesta joka kasvaa Hanrattyn pikkukaupungissa sekatavarakaupan takahuoneessa isänsä ja äitipuolensa kanssa. Rose pakenee takapajuista kasvupaikkaansa yliopistoon, jossa tapaa Patrickin. Lopulta heidän kiiltokuva-avioliittonsa alkaa murentua ja Rose jää aivan yksin. Vaikka menestystä tuleekin myöhemmin näyttelijänä ja televisiotähtenä, on se myös täynnä yllätyksiä ja takaiskuja.

Munro on aivan uusi tuttavuus itselleni, mutta olen jo niin kauan halunnut lukea jotain häneltä ja Kerjäläistyttöä on kehuttu kovasti. Munro on taitava arkisten asioiden kuvaaja, mutta tekee sen kuitenkin oivallisella tavalla. Hän kirjoittaa tavallisista ihmisistä. Kirjan nimi on mielestäni hämäävä, ja alkuperäinen nimi "Who do you think you are?" olisi sopinut paremmin.

Osallistun kirjalla keltaiseen kesään sekä Jokken Nobel -haasteeseen.

Ehdin jo aloittamaan toista kirjaa, Saul Bellowin Tartu tilaisuuteen. Luen sen loppuun ja siihen maraton sitten päättyy. 

Sivuja luettu: 675

***** 

Klo 23.30

Saul Bellow (1915-2005) oli kanadalais-yhdysvaltalainen kirjailija joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1976.

Tartu Tilaisuuteen sijoittuu yhteen päivään Tommy Wilhelmin elämästä. Tommy on kaiken menettänyt ja elämäänsä pettynyt mies. Entiset haaveet menestyksestä ja maineesta ovat mennyttä ja hän elää hotellissa, vaimostansa eronneena. Eräänä päivänä hän saa vielä kerran tilaisuuden, ja menettää loputkin mitä hänellä on.

Maailmassa menestyksen mittana on raha, ja jollei sitä ole, ei ole mitään. Tartu tilaisuuteen on mielenkiintoinen tarina ja Bellow on mestarillinen keroja joka punoo pienet lankat yhteen, kertoen näin kokonaisen ihmiskohtalon.

"Mikä on tavallisen, lahjattoman ihmisen paikka nyky-yhteiskunnassa?"

Osallistun kirjalla keltaiseen kesään sekä Jokken Nobel -haasteeseen.

Sivuja luettu: 820

Maratoni sujui paremmin kuin osasin odottaakaan. Viimeaikaisesta lukujumista ei ollut tietoakaan ja sain luettua jopa viisi kirjaa ja 820 sivua. Huomasin että puolimaratoni aikana käytin vähemmän taukoja ja luin enemmän kuin esim. 24 tuntisen maratonin aikana. Sain myös jokaisella kirjalla ainakin jonkun lukuhaasteen rastitettua, joten olen siitäkin tyytyväinen.

Toni Morrison - Koti

Toni Morrison - Koti 2014
(Home 2012) Tammi 133s.

"Kenen talo tämä on?
Kenen yö pitää valon poissa
täältä sisältä?
Kertokaa kuka tämän talon omistaa.
Minun se ei ole.
Minä haaveilin toisenlaisesta, sievemmästä,
valoisammasta,
josta näkisi maalattuja veneitä viliseville järville,
avosylisille pelloille.
Tämä talo on kummallinen.
Sen varjot valehtelevat.
Kertokaa miksi sen lukko sopii avaimeeni."

Toni Morrison on yhdysvaltalainen kirjailija. Vuonna 1993 Morrisonista tuli ensimmäinen afrikkalaisamerikkalainen nainen, joka on voittanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon.

Frank palaa Korean sodasta henkisesti ja fyysisesti vammautuneena. Hänellä on vakavia sotatrauman oireita ja lääkkeeksi hän ryyppää jatkuvasti. Kirjan alussa Frank herää sidottuna laitoksesta, eikä muista minkä takia sinne on joutunut, mutta onnistuu pakenemaan. Hän on saanut kirjeen jonka mukaan hänen neljä vuotta nuorempi sisarensa Cee on hengenvaarassa ja joutuu palaamaan vihaamaansa kotikaupunkiin Georgiaan. Rasistinen pikkukaupunki on ajanut myös Ceen nuorena naimisiin huonon miehen kanssa, ja sen jälkeen rotuhygieniaa harjoittavan lääkärin hyväksikäytön uhriksi. Monen mutkan kautta Frank pääsee palaamaan kotiinsa, mutta löytää kotiseudultansa yhteisön jonka avulla Ceestä on kasvanut vahva itsenäinen nainen. Tästä Frank saa voimaa kohdata menneisyytensä haamut ja parantuminen voi alkaa.

Olen aiemmin Morrisonilta lukenut Sinisimmät silmät, Solomonin laulu sekä Minun kansani, minun rakkaani, ja Koti nousee ehdottomasti omaksi suosikikseni. Morrisonin Koti osoittaa ettei suuri kirja tarvitse satoja sivuja, vaan pieneekin tilaan mahtuu paljon. Morrison on loistava kertoja ja rakastan hänen sanankäyttöänsä. Kirja kokoaa myös yhteen Morrisonin aiemman tuotannon teemat yhteen, joten suosittelen Morrisonin muiden teoksien lukemista ennen kuin tutustuu Kotiin. Suosittelen sitä myös siksi, että Morrisonin kaltaisia kirjailijoita on harvassa. Itse en ole ainakaan saanut Morrisonista tarpeekseni, mutta onneksi niitä lukemattomiakin vielä löytyy.

"Uskaliaan toiveikas kertomus ihmisen mahdollisuudesta parantua - tai ainakin selviytyä." (The Washington Post)

"Seisoin siellä kauan puuta tuijottaen.
Se näyttää niin vahvalta
niin kauniilta.
Haljennut keskeltä alas asti
mutta eli ja voi hyvin.
Cee kosketti olkapäätäni
hennosti.
Frank?
Niin?
Lähdetään, velipoika. Mennään kotiin."

Osallistun kirjalla keltaiseen kesään, Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen sekä Jokken Nobel -haasteeseen.

Agatha Christie - Lomahotellin murhat

Agatha Christie - Lomahotellin murhat 1985
(A Caribbean Mystery 1964) WSOY 220s.

"Niistä ihmisistä joita tapaa matkoilla ollessaan tietää todellisuudessa varsin vähän. Tarkoitan... kuinka sen nyt sanoisin... tietää vain sen, mitä he suostuvat kertomaan itsestään."

Tämä tyttö ei ainakaan pysty viemään dekkarihaastetta läpi ilman Agatha Christieta. "Rikosten kuningattareksi" kutsuttu Christie (1890-1976) oli englantilainen dekkarikirjailija.

Vanha neiti Marple on lähtenyt veljenpoikansa Raymondin suostuttelemana lomamatkalle Karibian meren äärelle. Paikan hiljaisuus ei ole neiti Marplen mieleen, mutta onpahan seurana ainakin vanha majuri jonka pitkäveteisiä tarinoita neiti Marple saa kuunnella. Paratiisin hiljaisuus kuitenkin järkkyy majurin kuoltua, eivätkä ruumiit jää siihen.

Rakastan Agatha Christieta, etenkin Miss Marple ja Hercule Poirot tarinoita. Jos muistan oikein olen tainnut lukea ne kaikki. Olen tämänkin joskus aikoinaan lukenut, mutta en muistanut tarinaa kokonaan ja murhaajankin muistin vasta lopussa.Pidän Christien tyylistä ja siitä että hänen teoksissaan murha ja väkivalta ovat toissijaisia ja keskiössä on itse arvoituksen ratkeaminen. Myös Christien mestarillisen kiemuraiset juonet ja ennennäkemättömät loppuratkaisut ovat mieleeni.

Osallistun kirjalla Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeseen

Italo Calvino - Halkaistu Varakreivi

Italo Calvino - Halkaistu Varakreivi 1970
(Il visconte dimezzato 1952)

"Kun on halkaistu, on siinä se hyvä puoli että ymmärtää kuinka paljon kaikki ihmiset ja olennot maailmassa kärsivät epätäydellisyydestään. Minä olin kokonainen enkä ymmärtänyt. Ja minä liikuin tunnottomana tuskien keskellä joita on kaikkialla, sielläkin missä kokonainen ihminen ei sitä huomaa."

Italo Calvino (1923-1985) oli yksi Italian merkittävimpiä kirjailijoita.

Kirjan kertojana toimii nuori poika jonka eno, varakreivi Medardo di Terralba, joutuu sotaan ja jo ensimmäisessä taistelussaan hän saa tykinkuulan rintaansa ja halkeaa kahtia. Kuin ihmeen kaupalla varakreivin toinen puolikas saadaan pidettyä hengissä ja kotiin palaa halkaistu varakreivi, jolla on vain yksi jalka ja käsi sekä puolikas kasvoista. Pian ihmiset saavatkin huomata että kotiin on palannut varakreivin pahapuoli ja hän alkaa terrorisoimaan ympäristöään. Pian aletaan kertomaan huhua että varakreivin toinen puolikas on nähty alueella, tehden ihmisille palveluksia ja hyviä asioita. Lopulta varakreivin hyvän ja pahan puolikkaan on kohdattava ja taisteltava.

Calvino tuo kirjassaan hyvin esille tasapainon. Paha tekee julmuuksia, ja hyvä hyviä töitä muiden kyllästymiseen asti mutta yhdessä he ovat sopivassa tasapainossa. Calvinon maaginen tarinankerronta vetää vertojansa. Olen nyt lähi aikoina lukenut muutaman Calvinon kirjan, ja kirjapinossa odottaa vielä kaksi muuta. En malta odottaa niiden lukemista!

"Me odotimme, että nyt kun varakreivistä oli tullut kokonainen, alkaisi ihmeellinen onnellisuuden aika, mutta onhan selvää että yksi täydellinen varakreivi ei riitä tekemään koko maailmaa täydelliseksi."

Osallistun kirjalla keltaiseen kesään sekä Tuulevin Italia -haasteeseen.

Naguib Mahfouz - Miramar

Naguib Mahfouz - Miramar 1989
(Miramar 1967) Tammi 261s.

"Arabialainen kirjallisuus on ilman muuta vähiten tunnettu maailman merkittävistä nykykirjallisuuksista. Tässä piilee tärkeä syy siihen, että arabin mielenlaatu jää arvoitukseksi länsimaiselle ihmiselle. Entistä suuremmaksi arvoitukseksi se jää, kun tulee puhe urbaanista ja sivistyneestä arabista."
                                                                                                           John Fowles

Naguib Mahfouz (1911-2006) oli egyptiläinen kirjailija, häntä pidetään yhtenä arabimaailman maineikkampana kirjailijana. Mahfouz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1988. Kirjan kruunaa John Fowlesin johdanto sekä kirjan lopussa olevat viitteet. 

Miramar kertoo aleksandrialaisen täysihoitolan asukkaista, 1960-luvulla. Amir Wagdi, yli 80-vuotias entinen vallankumous journalisti. Tolba bek Marzuq, omaisuutensa menettänyt kapitalisti. Hosni Allam, nuori ja aatteeton pikkurikas. Mansur Bahi, kaksikymmentäviisivuotias, kaunispiirteinen radiojuontaja jonka ongelmana on petturuus. Sekä Sarhan Beheiry, nuori ja komea radikaaliopportunisti. Jokainen näistä miehistä on jollain tavalla kiinnostunut hoitolan kauniista palvelustytöstä, Zuhrasta. Ja tämä saakin aikaan, riitoja, tappeluita sekä tunteenpurkauksia. Kukin heistä kertoo tarinan omasta näkökulmastaan, samalla paljastaen oman taustansa ja ajattelutapansa.

Miramar oli mielenkiintoinen kuvaus Egypistä, sen historiasta ja yhteiskunnallisista tapahtumista. Pidin siitä että sama tapahtumasarja oli kerrottu eri henkilöiden näkökulmasta. Sai huomata kuinka erillaiset ihmiset näkevät samat asiat hyvin erillailla. Petyin hieman siihen etteivät Zuhra ja täysihoitolan omistaja, Marjaana, saaneet omia lukujansa vaan tarina kerrottiin ainoastaan miesten näkökulmasta. Olisi ollut mielenkiintoista ainakin lukea Zuhrasta kertova luku. Miramar oli kuitenkin iloinen yllätys ja kiinnostunkin jo Mahfouzin toisesta listakirjasta, Midaqq-kujasta.

"Tai niinkuin pimeys syvässä meressä,
jota peittää aalto toisensa päällä ja sen päällä vielä pilvet,
ja se on pimeyttä pimeyden päällä.
Kun joku ojentaa käden, hän voi tuskin sitä nähdä.
Niin. Sille, jolle Jumala ei anna valoa, ei ole valoa."

Osallistun kirjalla keltaiseen kesään, Mikä minusta tulee isona -haasteeseen sekä Jokken Nobel -haasteeseen.

Alberto Moravia - Keskipäivän aave

Alberto Moravia - Keskipäivän aave 2009
(Il Disprezzo 1954) Tammi 266s.

"Kuten ehkä tiedetään, elokuvakäsikirjoituksen laatija eli skenaristi kirjoittaa, useimmiten yhteistyössä toisen skenaristin ja ohjaajan kanssa, käsikirjoituksen eli skenaarion, toisin sanoen luo sen perustan, jolle suunniteltu elokuva rakennetaan."

Alberto Moravia (1907-1990) oli italialainen romaanikirjailija, journalisti ja poliitikko. Häntä pidetään yhtenä viime vuosisadan italialaisen romaanitaiteen merkittävimpänä kirjailijana. Moravian teokset käsittelevät usein nykyihmisen vieraantumista sekä seksuaalisuutta.

Keskipäivän aave kertoo nuoresta näytelmäkirjailijasta, Riccardo Moltenista, joka on rahapulan takia ryhtynyt elokuvakäsikirjoittajaksi. Samaan aikaan hänen avioliittonsa Emilian kanssa alkaa rakoilla. He lähtevät kuitenkin yhdessä Caprille, Moltenin valmistellessa käsikirjoitusta Odysseus-elokuvaan. Kauniilla saarella keskiöön nousee kuitenkin heidän avioliittonsa ja vähitellen heidän suhteensa alkaa kietoutua Odysseuksen ja Penelopen tarinaan. Samalla Molteni joutuu kiistelemään ohjaajan ja tuottajan kanssa näkemyksistään.

Moravia on aivan uusi tuttavuus itselleni, mutta en ole aivan varma tykkäsinkö hänestä. Tarina oli mielenkiintoinen, se saikin minut lukemaan kirjan loppuun. Moravian kerronta taas oli välillä tylsää filosofisointia. En pitänyt kirjan hahmoistakaan, etenkään Moltenista joka oli mielestäni vain säälittävä. Mutta ei kirjaa voi rumaksikaan haukkua.

"Emilia oli edessäni pitkänään hiekalla kuten aikaisemmin. Hänen kasvojansa peitti taas sama olkihattu. Ymmärsin kaiken olleen vain unta, tai pikemminkin tajusin, että turtumukseni ja mielettömän kaipuuni vallassa olin nähnyt kangastuksen, joka oli hetkellisesti häivyttänyt mielestäni karun ja ankean totuuden. Minä olin suudellut häntä, ja hän oli vastannut suudelmaani. Mutta kuka oli suudellut ketä? Kaksi aavetta oli suudellut toisiaan, kaksi aavetta, jotka mieletön kaipuu oli irrottanut todellisista asuinsijoistaan. Ja nämä todelliset olennot, ne olivat yhä liikkumattomat ja kaukana toisistaan."

Osallistun kirjalla keltaiseen kesään, Mikä minusta tulee isona -haasteeseen sekä Tuulevin Italia -haasteeseen.

Pablo Neruda - Andien Mainingit

Pablo Neruda - Andien Mainingit 1972
Tammi 169s. 

 "Minä tuon sinulle vuorilta iloisia liljoja,
tummia pähkinöitä, koreittain metsän suudelmia.
Haluan tehdä kanssasi saman
minkä kevät ja kirsikkapuut tekevät keskenään." 

Pablo Neruda (1904-1973) oli chileläinen runoilija joka sai Nobelin-kirjallisuuspalkinnon vuonna 1971.  Andien mainingit sisältää suomennosvalikoimana Nerudan runoja vuosilta 1921-1937, kokoelman Canto general (1950) sekä runoja vuosilta 1954-1969.

Ihastuin Nerudan runoihin jo lukiessani Kysymysten kirjaa, ja Andien mainingit oli seuraavana lukulistalla. Kirjan on kerrottu sisältävän Nerudan parasta tuotantoa. Etenkin kirjan alkuosan rakkausrunot olivat mieleeni, vaikken kauheasti rakkaudesta runoissa välitäkkään. Silti kirja oli hienoinen pettymys, sillä Kysymysten kirja oli mielestäni täydellinen. Pidän kuitenkin Nerudan soljuvasta ja kauniista tyylistä

"Minä en.
Minä luulen toisin.
Minä en tunne kissaa.
Minulle on tuttua monenmoinen, elämä
ja sen arkipelaagi,
meri ja kaupungin laskemattomuus,
kasvitiede,
naiset ja niiden kummat salat,
matematiikan kertotaulut ja miinukset,
maan vulkaaniset suppilot,
palokuntalaisten palkitsematon hyvyys,
pappien sinertävä atavismi,
mutta kissasta minä en saa selvää.
Minun järkeni liukastuu sen välinpitämättömyyteen,
sen silmissä on kultaiset numerot."

Neruda joutui pakenemaan Chilestä vuonna 1949, mutta pääsi palaamaan takaisin 1952. Palattuaan takaisin Chileen hän osallistui ahkerasti politiikkaan ja tämän aikakauden julkaisuista suurin osa on poliittisia. Kirjan jälkimmäinen osio, runoja vuosilta 1954-1969 onkin selkeästi kantaaottavampi kuin Canto general ja runoja vuosilta 1921-1937.

"Yhtäkkiä
Amerikan liput, 
keltaiset, siniset, hopeoidut,
aurinkoineen ja tähtineen, kultineen ja kaunokkeineen,
jättivät näkyviini vain
alastomia tienoita,
peltojen ja teiden köyhiä ihmisiä,
pelästyneitä talonpoikia, kuolleita intiaaneja
ratsailla, jo vailla silmiä tuijottaen,
ja lopulta kaivosten helvetilliset kidat."   

Osallistun kirjalla Saran runohaasteeseen, Jokken Nobel -haasteeseen sekä keltaiseen kesään.