torstai 31. heinäkuuta 2014

Kesän kirjabingo -haaste

Le Masque Rouge -blogi keksi hauskan idean ja haastoi ihmiset lukemaan kirjoja bingon muodossa. Yritin tähdätä megabingoon ja saada kaikki lokerot rastitettua, mutta en ole nyt pariin viikkoon päässyt (ehtinyt) käymään kirjastossa joten se vähän jäi. Sain kuitenkin neljä bingoa josta olen tyytyväinen. Täältä löydät lisää tietoa haasteesta.


Ensimmäinen bingo:

Historiallinen: Slavenka Drakulic - Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään
Kannen perusteella valittu: Kader Abdolah - Talo moskeijan vieressä
Pokkari: Truman Capote - Aamiainen Tiffanylla
Kotimainen kirja: Haru, eräs saari - Tove Jansson, Tuulikki Pietilä
Yli 500 sivua: Henri Charrière - Vanki nimeltä Papillon 

Toinen bingo:

Venäläinen kirjailija: Viktor Pelevin - Hyönteiselämää
Tositarinaan perustuva: Amelie Nothomb - Nöyrin palvelijanne
Ostettu kirja: Yasunari Kawabata - Tuhat Kurkea
Lainattu kirja: Marguerite Duras - Varakonsuli
Kirja & elokuva: Ian Fleming - Casino Royale

Kolmas bingo:

Klassikko: Frederic Manning - Harva Hyvin Kuolee
Kannessa eläinkuva: Juhani Lompolo - Korea Kirja
Lastenkirja: Astrid Lindgren - Eemeli ja pikku Iida
Sarjakuva: Javier de Isusi - Hullu joki 

Neljäs bingo:

Alle 200 sivua: Gabriel Garcia Marquez - Kukapa everstille kirjoittaisi
Dekkari: Friedrich Dürrenmatt - Tuomari ja hänen pyövelinsä
Fantasia: Italo Calvino - Jos talviyönä matkamies
Romantiikkaa: Laura Esquivel - Pöytään ja vuoteeseen
Kuuluu kirjasarjaan: Andrea Camilleri - Eväsvoro

Kirja-arviot

Kesän kirjabingo loppuu tänään, mutta en ole kaikkia haasteeseen lukemiani kirjoja vielä arvioinut. Joten päätin, että teen lopuista kirjoista pienemmät arvostelut. Teen vielä illemmalla yhteenvedon haasteesta.

Marguerite Duras - Varakonsuli (1988)
(Le Vice-consul 1966) Otava 155s.

Marguerite Duras (1914-1996) oli ranskalainen kirjailija ja elokuvaohjaaja. Häntä pidetään yhtenä merkittävimpänä ranskalaisena kirjailijana.

Kirjan päähenkilönä esiintyy varakonsuli, jonka kerrotaan ampuneen umpimähkään virka-asuntonsa parvekkeelta kerjäläisiä kohti. Välikohtausten jälkeen mies siirrettiin Kalkutaan, jossa hänen ainoa puhekumppaninsa on Eurooppalaisen kerhon johtaja. Samaan aikaan saamme seurata tarinaa kambodzalaisesta nuoresta kerjäläistytöstä, joka tekee omaa, julmaa vaellustaan Indokiinasta Gangesin alajuoksulle. Nämä kaksi tarinaa kietoutuvat yhteen, ja samalla tapaamme suurlähettilään salaperäisen vaimon, Anne Marie Stretterin, johonka varakonsuli on suunnattomasti rakastunut.

Olen Durasilta jo lukenut Lol V. Steinin elämän sekä Rakastajan. Jälkimmäiseen tykästyin mutta Lol V. Steinin elämä ei uponnut. Samaa voisin sanoa Varakonsulista. Kirja oli mielestäni sekava enkä oikein päässyt siihen sisälle, se ei tuonut esille mitään uutta Durasista.

Osallistun kirjalla Vive la France -lukuhaasteeseen sekä kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Lainattu kirja"

Ian Fleming - Casino Royale 2003
(Casino Royale 1953) Jalava 165s.

Ian Fleming (1908-1964) oli brittiläinen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten James Bond-romaanisarjastaan. Casino Royale on ensimmäinen James Bond -romaani.

James Bond joutuu ranskalaisessa pelikasinossa baccarat-pöydän ääreen, jossa panoksena on elämä ja kuolema. Bondin täytyy voittaa peli tai hänen henkensä on vaarassa. Vastassa on neuvostoliitolle työskentelevä agentti Le Chiffre, joka on haaskannut salaisen rahaston, jolla oli sodan tullen tarkoitus luoda viides kolonna kommunistien hallitsemia ranskalaisia ammattiliittoja. Nyt hän yrittää kerätä uuden miljoonarahaston uhkapelillä ja tämän Bondin täytyy estää. 007:n apurina on kuvan kaunis naisagentti Vesper, jonka kanssa Bond viettää ikimuistoisen loman. 
 
Casino Royale on ensimmäinen (ja viimeinen) Bond kirja jonka olen lukenut. En ole oikein koskaan pitänyt Bondista, vaikka leffoja onkin tullut välillä katsottua. Kirja tuo mielestäni paremmin esille Bondin sovinistisen luonteen kuin elokuvat, mutta samalla se valoittaa Bondin historiaa ja antaa selityksiä hänen käyttäytymiselleen. Vaikka Casino Royale onkin ensimmäinen Bond kirja, on siitä tehty elokuva varsin myöhään, vuonna 2006. Pääosaa esittää Daniel Craig, joka on yksi lempi Bondini.

Osallistun kirjalla Mikä minusta tulee isona -haasteeseen, Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeseen, sekä kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Kirja&Elokuva"

Juhani Lompolo - Korea Kirja: tarinaa ja tietoa Korean niemimaalta 2002
Orienta 192s.

Juhani Lompolo (1941-2011) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Lompolo toimi vuosia Kaukoidän kirjeenvaihtajana Tokiossa sekä Itä-Aasian kirjeenvaihtajana, asemapaikkanaan myöskin Tokio.

Mitä sanoi Buddhan patsas rottapariskunnalle, joka tuli pyytämään häntä tyttärensä sulhaseksi? Kuinka saattoi yksinäinen kello soida autiossa temppelissä? Saiko katala tiikeri palkkansa? Miksi syömme sipuleita? Korea kirja vastaa kaikkiin näihin kysymyksiin ja esittelee kansantarinoita Korean niemimaalta. Kirja keskittyy myös maailmanpoliittisiin kysymyksiin, Korean jännittävään mutta hurjaan historiaan, sekä sen rikkaaseen kulttuuriin.

Korea kirja oli hauskaa luettavaa, etenkin kansantarujen osalta. Kirjassa on myös paljon mielenkiintoista tietoa Korean historiasta, ei pelkästään sodista.

Osallistun kirjalla Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen sekä kesän kirjabingoon ja rastitan lokeron "Kannessa eläinkuva"

Andrea Camilleri - Eväsvoro 2005
(Il ladro di merendine 1996) WSOY 247s.

Andrea Camilleri (1925) on italialainen rikoskirjailija. Hän nousi kansainväliseen maineeseen Montalbano-sarjallaan.

Salvo Montalbano, Vigatan jämäkkä ja tiukkasanainen poliisikomissario, joutuu. Samana päivänä tunisialainen partiovene tulittaa sisilialaista kalastusalusta ja tappaa yhden miehistön jäsenen. Ja ikääntynyt liikemies löydetään murhattuna kotitalonsa hississä. Tapahtumilla ei näytä olevan mitään yhteistä, kunnes Montalbano tapaa nuoren eväsvoron, Francoisin ja löytää tapahtumille yhteisen nimittäjän. Hän kuitenkin vaarantaa oman ja pojan hengen selvittäessään tapahtumia, jotka vievät hänet liian lähelle hallituksen pimeitä touhuja ja korruptiosotkuja.

Salvo Montalbano on luultavasti yksi epämiellyttävimmistä henkilöhahmoista jonka olen kohdannut, ja silti tunsin suurta sympatiaa häntä kohtaan. Eväsvoro on luultavasti yksi parhaimmista dekkareista joita olen pitkään aikaan lukenut ja tulen ehdottomasti lukemaan Montalbano-sarjaa lisää. Tykästyin myös Camillerin sarkastiseen tyyliin jota hän viljeli vähän väliä.

"Amerikkalaisissa elokuvissa poliisin ei tarvinnut kuin sanoa rekisterikilven numero, ja hän sai jo parissa minuutissa omistajan nimen, lapsiluvun, hiustenvärin ja perskarvojen tarkan lukumäärän"

Osallistun kirjalla kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Kuuluu kirjasarjaan", Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeseen sekä Tuulevin Italia -haasteeseen.

Astrid Lindgren - Eemeli ja pikku Iida 2001
(Ida och Emil i Lönneberga 1989) WSOY 172s.

Astrid Lindgren (1907-2002) oli maailmankuulu ruotsalainen lastenkirjailija. Hänen tunnetuimpia luomiaan hahmoja ovat Vaahteramäen Eemeli, Peppi Pitkätossu, Ronja Ryövärintytär ja Katto-Kassinen. Kirjassa on kolme Lindrening Eemeli tarinaa, Eemeli ja pikku Iidan metku, Eemelin metku n:o 325 ja Eemeli ei kitsastele.

Vaahteramäellä, Kissankulman talossa on pieni verstashuone jonne Eemeli usein joutuu tehtyään jonkun metkun. Siellä hän veistelee puu-ukkoja joita onkin kertynyt jo vino pino. Verstashuoneeseen Eemelin pikkusisko Iidakin haluaa, mutta sitä varten pitäisi tehdä metku. "Ei metkuja keksitä, niitä vain sattuu" Eemeli sanoo ja eräänä päivänä alkaa Idallekin sattua ja tapahtua.

Tove Jansson -projektin lisäksi olen ottanut itselleni tehtävän lukea kaikki Lindgrenin suomennetut kirjat. Projekti ei ole kulkenut yhtä hyvin kuin Jansson -projekti mutta pikku hiljaa. Lastenkirjoja harvemmin luen joten niiden lukeminen tuo mukavaa vaihtelua.

Osallistun kirjalla kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Lastenkirja"

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Viktor Pelevin - Hyönteiselämää

Viktor Pelevin - Hyönteiselämää 1999
(Žiznʹ nasekomych 1993) Tammi 264s.

"Puutarhassani istun. Öljylamppu palaa.
Ei armasta, ei apulaista eikä tuttavaa.
Maailman vähäosaisten ja mahtavien sijaan
vain soinnukasta hyönteissurinaa"
                                                                                              Joseph Brodsky

Viktor Pelevin on yksi 90-luvun menestyksellisempiä ja tuottoisimpia venäläisiä kirjailijoita. Hänen kirjansa ovat postmodernistia ja sisältävät vaikutteita popkulttuurista ja science fictionista.

Kirjassa on 15 tarinaa, jotka kaikki kertovat samoista henkilöistä eri kulmista ja eri aikoina. Tarina alkaa Mustanmeren rannalla olevassa lomakeskuksessa. Arnold, Artur sekä amerikkalainen Sam Sucker tutustuvat toisiinsa ja viettävät aikaa normaalisti, mutta kaverusten heittäydyttyä kaiteelta tyhjyyteen, lukijalle paljastuu että he ovatkin hyttysiä. Saamme tutustua myös muurahaisneito Marinaan joka avioituu upseeri Nikolain kanssa ja synnyttää tyttären, Natasan joka haluaa kuitenkin olla kärpänen. Serjoza-kaskas kasvatta itsellensä viikset mutta entäs sitten kun häntä luullaan torakaksi? Maksim saa kokea miltä tuntuu olla hamppulude marisätkässä. Isä-pillerinpyörittäjä pohtii poikansa kanssa elämän tarkoitusta. Ovatko he ihmisiä vai hyönteisiä?

Hyönteiselämää ei ole helppoa luettavaa sillä kirja panee aivot lujille, suosittelenkin kirjan lukemista omassa rauhassa. Ihastuin kirjailijan ideaan leikkiä kuvakulmilla mutta ajoittain se sekoitti lukemistani, enkä oikein päässyt kirjaan sisälle. Pidin kuitenkin kovasti Pelevin kirjoitustyylistä.

"Yöperhosen koko elämä on juuri se hetki, hän sanoi, - jonka se tuhlaa hyvästellessään pimeyttä. Ei ole olemassakaan muuta kuin se hetki. Käsitätkö? Koko valtava elämä, jonka kuluessa suunnittelet aikaa myöten kääntyväsi valoon päin, onkin itse asiassa juuri se ainoa hetki, jona valitset pimeän."

Osallistun kirjalla kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Venäläinen kirjailija" sekä Lukuiloa Perhoslaaksossa -lukuhaasteeseen.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Tove Jansson, Tuulikki Pietilä - Haru, eräs saari

Haru, eräs saari - Tove Jansson, Tuulikki Pietilä 1996
(Anteckningar från en ö 1996) WSOY 103s.

"Ihmiselle, ikuiselle tunkeutujalle, saari on aina seikkailu. Harva on kuvannut tätä kohtaamista yhtä tarkkanäköisesti kuin Tove Jansson."
                                                                                                Gustaf Widen
                                                                                                              
Noin vuosi sitten otin haasteekseni lukea kaikki Tove Janssonin suomennetut kirjat. Kahdestakymmenestäviidestä kirjasta kaksikymmentä on luettu ja yksi on kesken, joten toivottavasti saan tänä vuonna projektin loppuun. Haru, eräs saari on Tove Janssonin kirjoittama ja hänen kumppaninsa, Tuulikki Pietilän kuvittama teos.

Kirjassa kuvataan elämää Klovharun pienellä saarella Pellingissä, Suomenlahdella. Siellä Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä ehtivät viettää lähes kolmekymmentä kesää. Saarella ei kasva puita, mutta keskellä on laguuni joka laskuveden aikana muuttuu järveksi. Kesät olivat täynnä työtä ja askareita, uusia ystäviä ja yllättäviä hetkiä meren äärellä. Kalasteltiin, veneiltiin, rakennettiin mökkiä ja hiljennyttiin luonnon helmassa. Mutta kaikki loppuu aikanaa.

"Tiesimme että nyt oli aika antaa mökki pois. Vakuutimme toisillemme että oli tyylikkäämpää irtautua ajoissa ennen kun oli pakko, mutta se alkoi kuulostaa jankutukselta kun sen sanoi liian usein."

Tove Janssonin kirjat ovat oivaa kesälukemistoa. Kirjaa lukiessa mieleeni muistuivat nuoruuden kesäiset venematkat meidän pienelle saarelle. Jansson osaa tuoda hyvin esille saarella olon karun totuuden mutta myös kauneuden, Tuulikki Pietilän kuvat kruunaavat teoksen.

Ihailin myös kirjan ulkoasua ja kaunista karttaa ja sainkin selville että sen on tehnyt Toven äiti, Signe Hammarsten Jansson.

Haru, eräs saari on Tuulikki Pietilän kuvittama

"Tarkemmin ajatellen Tooti voi tosiaan tikahtua nauruun mitä yllättävimmistä syistä, esimerkiksi kun hän tiskiveden sijasta heittää mereen mielivasaransa - entäpä sitten Smoky Mountains! Me ajoimme bussilla neljätoista tunita Charlestonista Smoky Mountainsille joita Toori oli ikävöinyt nähdäkseen pienestä pitäen, saavuimme päätepysäkille lumituiskussa, kaikki oli autiota, yksinäinen herra tiskin takana selitti alakuloisesti että Smoky Mountains oli talvella suljettu. Tootin mielestä se oli lystikkäintä mitä  hän oli eläissään kuullut, ja hän on sentään täysin normaali ihminen."

Osallistun kirjalla kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Kotimainen kirja"

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Truman Capote - Aamiainen Tiffanylla

Truman Capote - Aamiainen Tiffanylla 2010
(Breakfast at Tiffany's 1967) Tammi 175s.

"Johtuiko raivoni hiukan myös siitä, että olin itse rakastunut Hollyyn? Hiukan. Sillä olin rakastunut häneen. Aivan samoin kun olin kerran rakastunut äitini vanhanpuoleiseen värilliseen keittäjään ja postimieheen, joka antoi minun tulla mukaan kierrokselleen --. Tämäkin rakkauden laji synnyttää mustasukkaisuutta."

Truman Capote oli yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja. Capote tuli tunnetuksi teoksistaan Aamiainen Tiffanylla sekä Kylmäverisesti, jota varten hän loi uuden kerrontamuodon, dokumenttiromaani. 

Aamiainen Tiffanylla kertoo nuoresta ja viehättävästä Holly Golightlysta, joka elää villiä matkalaukkuelämää New Yorkin seurapiireissä. Hän viettää huoletonta elämää, ympärillään joukko miehiä jotka ovat valmiita tekemään mitä tahansa hänen takiansa. Hänellä on myös vaarallinen tuttavuus, Sing-Singissä istuva rikollinen jonka kanssa hän vaihtaa sääraportteja, jotka ovat oikeasti rikollisliigan viestejä. Tarinan kertojana on nimettömäksi jäänyt kirjailija mies joka asuu Hollyn yläpuolella. Heidän välillensä syntyy ystävyys, kun Holly joutuu turvautumaan kertojaan unohdettuaan avaimensa. 

Luettuani Kylmäverisesti, tykästyin Capoteen sen verran että halusin lukea jotain muutakin häneltä. Aivan yhtä hyvä Aamainen Tiffanylla ei mielestäni ollut mutta tykästyin Capoten tyyliin vielä enemmän. Kirjan henkilöt jäivät hieman etäisiksi itselleni. Hollyn tarina on kerrottu ulkopuolisin silmin ja vain harvoin pääsemme näkemään hänen todellisen minänsä, jos sellaista edes on. Kun taas nuori kirjailija lähinnä ärsytti itseäni.   

Kirjaan sisältyy myös kolme muutakin novellia Capotelta. Kukkien talo, Timanttikitara ja Joulumuisto. Ihastuin etenkin viimeisimpään, Joulumuistoon joka on hieman surullinen tarina nuoren pojan ja vanhan naisen ystävyydestä. Pidin myös Capoten kirjoitustyylistä.

"Olen aina ajatellut, että täytyy olla sairas ja tehdä kuolemaa voidakseen nähdä Herran. Ja olen kuvitellut, että Hänen tulemistaan katselisi niin kuin kappelin ikkunaa: että se olisi kaunista kuin värillinen lasi, jonka lävitse aurinko paistaa, ja niin hohtavaista, ettei pimeän tulostakaan tiedä mitään. Ja siitä minä olen saanut lohdutusta: siitä ajatuksesta, että se hohto ottaa pois kaiken aavemaisen tunnelman. Mutta kyllä minä sittenkin luulen, ettei sellaista koskaan tapahdu. Eiköhän ihminen sittenkin lopun tullen käsitä, että Herra on hänelle jo näyttäytynyt. Että kaikki semmoisenaan, - ja ystäväni käsi tekee pyöreän liikkeen, kuin keräten yhteen pilvet ja leijat ja ruohon ja Queenien, joka kuopii multaa luunsa päälle, - että kaiken sen näkeminen, mitä muutenkin on aina nähnyt, on juuri Hänen näkemistään."

Kirjasta on myös tehty elokuva, jonka pääosassa nähdään kirjan kannessakin esiintyvä Audrey Hepburn. Elokuvaa ja kirjaa ei voi kuitenkaan pahemmin vertailla keskenään, niin erillaisia ne ovat.

Osallistun kirjalla Mikä minusta tulee isona -haasteeseen, keltaiseen kesään sekä kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Pokkari"

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Italo Calvino - Jos talviyönä matkamies

Italo Calvino - Jos talviyönä matkamies 2009
(Se una notte d'inverno un viaggiatore 1979) Tammi 275s.

"Luuletteko että jokaisessa tarinassa on oltava alku ja loppu? Ennen aikaan tarina saattoi päättyä vain kahdella tavalla: kun kaikki koettelemukset oli käyty, sankari ja sankaritar joko menivät naimisiin tai kuolivat. Viimeinen merkitys johon kaikki kertomukset viittaavat on kaksikasvoinen elämän jatkuvuus, kuoleman väistämättömyys."

Italo Calvino (1923-1985) oli kuubalaissyntyinen mutta varhain italialaistunut kirjailija ja toimittaja. Hän oli yksi Italian sodanjälkeisen kirjallisuuden suurimpia nimiä.

Jos talviyönä matkamies kertoo Lukijasta joka yrittää lukea kirjaa nimeltä Jos talviyönä matkamies. Pian hän huomaa, että kirja on viallinen ja teksi alkaa toistamaan itseänsä. Lukija palaa kauppaan vaihtaakseen kirjan virheettömään kappaleeseen mutta huomaa saaneensa aivan toisen kirjan joka myös jää kesken. Lukija jatkaa oikean kirjan etsimistä ja tulee tutustuneeksi kymmeneen tarinanalkuun, jotka kaikki edustavat erillaisia kirjallisuuden tyylilajeja. Samalla seurataan Lukijan ja Lukijattaren seikkailuja kirjojen maailmassa.

Näkymättömät kaupungit sai minut kiinnostumaan Calvinon muista teoksista ja Jos talviyönä matkamies oli selvä seuraava kirja jonka häneltä halusin lukea. Calvino leikittelee kirjallisuuden ikuisien aiheiden ja teemojen parissa ja tekee sen älyllisellä ja leikkisällä tavalla. Mutta vaikka kuinka yritin oli kirja paikoin hieman liian sekava omaan makuuni. Silti, Calvinon kaltaisia tarinankertojia on harvassa ja tulen ehdottomasti lukemaan lisää hänen kirjojansa.

Lukijan lukemien tarinanalkujen nimistä koostuu myös oma tarinansa.

"Jos talviyönä matkamies, Malborkin asutuksen ulkopuolella, Kurkottautuessaan äkkijyrkältä rinteeltä, Pelkäämättä tuulta ja huimausta, Katsoo alas tiivistyvään varjoon, Solmiutuvien linjojen verkossa, Ristiin menevien linjojen verkossa, Kuun valaisemalla lehtimatolla, Tyhjän kuopan ympärillä, Mikä tarina sen pohjalla odottaa loppuaan?"

Osallistun kirjalla Tuulevin Italia -haasteeseen, Opuscolon keltaiseen kesään sekä kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Fantasia" 

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Henri Charrière - Vanki nimeltä Papillon

Henri Charrière - Vanki nimeltä Papillon 1971 
(Papillon 1969) Otava 514s.

"Venezuelan kansalle, Parian lahden vaatimattomile kalastajille, kaikille intellektueille, sotilaille ja muille, jotka antoivat minulle mahdollisuuden uuteen elämään, vaimolleni ja parhaalle ystävälleni Ritalle."

Henri Charrière 1906-1973 oli ranskalainen kirjailija joka tuli tunnetuksi omaelämäkerrastaan Vanki nimeltä Papillon. Kirja on kirjoitettu kahdessa kuukaudessa. Charrière on myös kirjoittanut menestysteokselleen jatko-osan, Banco. Siinä hän valoittaa nuoruuttaan Ranskassa sekä pakojen jälkeistä elämäänsä Etelä-Amerikassa.

Henri Charrière, Montremarten rikollispiireissä paremmin tunnettu nimellä Papillon tuomittiin vuonna 1931 elinkautiseen murhasta jota hän ei ollut tehnyt. Hän joutui pakkotyöhön Ranskan Guayanaan, jossa toteutti ensimmäisen pakonsa. Papillon pakeni Cayennen pahamaisesta rangaistussiirtolasta ja purjehti pienellä avoveneellä Kolumbiaan yli 1600 kilometrin matkan. Hän eli villin intiaaniheimon parissa kahden sisaruksen aviomiehenä, kunnes hänet luovutettiin Ranskalle. Papillon joutui Pirunsaarelle, josta kukaan ei ollut ennen paennut. Papillon teki yhteensä yhdeksän pakoyritystä, kunnes viimeinen pakoyritys vei hänet Venezuelaan, jonka kansalainen hänestä lopulta tuli.

Vanki nimeltä Papillon on vauhdikas ja jännittävä omaelämänkerrallinen teos, joka vei ainakin tämän lukijan mennessään. Kirja keskittyy erityisesti Papillonin pakoyrityksiin. Papillon oli vakaasti päättänyt karata ja halusi aloittaa uuden elämän rehellisenä miehenä. Myös vankilaelämää kuvaillaa kirjassa: vankien välistä ystävyyttä sekä valtapeliä, rakkautta, vartijoita, rahakätköjä. Vanki nimeltä Papillon on ehdottomasti yksi mukaansatempaavimmista ja mielenkiintoisimmista kirjoista jonka olen pitkään aikaan lukenut.  

"Mutta on selvä, ettei uuden elämän aloittaminen ole yhtä helppoa kuin napin ompeleminen. Ja vaikka tänäänkin, kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin, olenkin naimisissa, yhden tyttären onnellinen isä ja Venezuelan kansalainen, jouduin kokemaan monia seikkailuja, onnistumisia ja konkursseja, tosin aina vapaana miehenä ja rehellisenä kansalaisena. Ehkä jonain päivänä panen ne paperille, samoin kuin monet mielenkiintoiset tarinat jotka eivät mahtuneet tähän."

Osallistun kirjalla Vive La France -lukuhaasteeseen, Hei me lusitaan -lukuhaasteeseen, Lukuiloa perhoslaaksossa -lukuhaasteeseen sekä kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Yli 500 sivua"

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kader Abdolah - Talo moskeijan vieressä

Kader Abdolah - Talo moskeijan vieressä 2012
(Het huis van de moskee 2005) Bazar 444s.

"Jäljellä on seitsemän miestä, joista kolme tulee, yksi lähtee, yksi jää makaamaan, yksi kuolee ja yksi kylvää. Mutta te jäätte, kunnes he kaikki ovat tulleet ja he kaikki ovat menneet."

Nähdessäni kerran kirjan kannen tiesin heti että haluan lukea sen, muuten en olisi kirjaan varmaankaan koskenut, mutta onneksi näin tein. Hossein Sadjadi Ghaemmaghami Farahani, kirjailijanimeltään Kader Abdolah on iranilaissyntyinen, Alankomaissa asuva kirjailija. Abdolah kirjoittaa hollanniksi. Talo moskeijan alla on toistaiseksi ainoa Abdolahin suomeksi julkaistu teos.

Talo moskeijan vieressä kertoo monipolvisen suvun värikkäästä elämästä. Kirja keskittyy moskeijan vieressä sijaitsevaan mattokauppias Agha Dzanin taloon, Senedzanin kaupungissa Iranissa. Talon alla asuu kolme perhettä ja se sekä moskeija ovat olleet suvun hallussa vuosisatojen ajan. Tapahtumat käynnistyvät 1960-luvun lopussa ja seuraavien vuosikymmenten aikana moskeija ja sen ympärillä asuva perhe kokee monia mullistuksia. Saahin valta horjuu ja maanpaossa elävä ajatollah Khomeini suunnittelee vallankumousta. Poliittinen levottomuus on heräämässä ja se muuttaa kaikkien elämän.

Talo moskeijan alla on värikäs sukusaaga jonka tarina vetää mukaansa. Tarinassa on monen perheen vaiheet ja suuri henkilömäärä sekoittikin välillä. Onneksi kirjan alussa on jokaisen henkilön nimi ja heidän suhteensa muihin henkilöihin, näin tarinassa pysyi paremmin kärryillä. Lukija pääsee kirjan mukana tutustumaan Iranin keisarikunnan sortumiseen ja islamismin nousuun kulttuurin sisältä päin. Kirjassa paneudutaan myös Iranin nykyaikaistumiseen, sen vastustajiin ja kannattajiin.

Pidin Abdolahin runollisesta ja mukaansatempaavasta kirjoitustyylistä. Valitettavaa on että Abdolahia ei ole suomennettu enempää, sillä ainakin itse lukisin herralta lisääkin kirjoja.

 "Hän on valo.
Hänen valonsa loistaa kuin lyhty ikkunasyvennyksessä.
Lyhdyn lasi on kuin välkkyvä tähti, ja
se on sytytetty siunatun öljypuun öljyllä.
Sen öljy miltei valaisisi, vaikka tuli ei sitä edes koskettaisi.
Siinä on valoa valon päällä.
"

Osallistun kirjalla kesän kirjabingoon ja rastitan lokeron "kannen perusteella valittu"

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Frederic Manning - Harva Hyvin Kuolee

Frederic Manning - Harva Hyvin Kuolee 2006
"Her Privates We 1930" Like 314s.

"Näemme tuolla päivän alun, mutta luulen, ettemme koskaan näe sen loppua... pelkään että harva hyvin kuolee, joka taistelussa kuolee."
                                                                                                 Shakespeare

Fredric Manning (1882-1935) oli australialainen mutta Iso-Britanniassa uransa luonut kirjailija joka tunnetaan parhaiten omakohtaisiin sotakokemuksiin perustuvasta romaanistaan "Harva hyvin kuolee". Kirja oli suuri menestys ja monet kirjailijat ylistivät sitä. Ernest Hemingway kertoi lukevansa sen kerran vuodessa jottei unohtaisi asioiden todellista laitaa.

Harva hyvin kuolee kertoo ensimmäisestä maailmansodasta ja brittiläisistä sotilaista Ranskassa. Tarinan päähenkilönä on Bourne, muita hieman vanhempi sekä korkeammin koulutettu sotilas josta haluttaisiin tehdä upseeri. Bourne kuitenkin mielummin pysyisi tavallisena sotamiehenä. Kirja keskittyy vähemmän taisteluihin ja enemmän elämään linjojen takana sekä sotilaiden harjoituksiin ja vapaa aikaan. Sodan uhka on kuitenkin aina läsnä ja taisteluihin joudutaan.

"'Kaikki hyvin, poju?' hän huusi kiihkeästi.
Kaikki oli hyvin. Bournen nostaessa hervotonta ruumista kypärä vierähti päästä, ja paljasti pirstoutuneen kallon siinä, mistä luoti oli tullut ulos, ja vähän verta pulppusi Bournen takille ja housunpolville. Martlow'lla oli kaikki hyvin."

Pidin kirjaa mukavana vaihteluna muihin sotakirjoihin joita olen viime aikoina lukenut. Teksti on sujuvaa ja tietynlainen herkkyys kuvastuu kirjan pohdinnoista ja luinkin sen aika nopeasti. Kirjan sotilaat kuvataan valittavina sekä kiroilevina miehinä, joita ei isänmaallisuus innosta. He eivät kunnioita upseereitaan vaan pikemminkin sietävät heitä ja silloin kun ei olla taistelussa miehiä kiinnostaa ainoastaan ruoka, juoma ja seksi. Esille tulee kuitenkin sodan turhuus ja kuoleman sattumanvaraisuus.

"Ihmiset käyvät sodan; eivät pedot, eivätkä jumalat. Sota on erityisen inhimillistä toimintaa. Nimittämällä sitä rikokseksi ihmiskuntaa vastaan hukkaa ainakin puolet sen merkityksestä; se on myös rikoksen rangaistus."

Osallistun kirjalla Mikä minusta tulee isona -haasteeseen, Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen sekä kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Klassikko"

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Slavenka Drakulic - Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään

Slavenka Drakulic - Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään 2005
(They would never hurt a fly, war criminals on trial in the hague 2004) LIKE 175s.

"Hän on vienyt jaottelun yksityiseen ja yleiseen toimintaan, perheeseen ja ammattiin, niin pitkälle, ettei havaitse omassa persoonassaan enää mitään yhteyttä näiden kahden välillä. Kun ammatti pakottaa hänet murhaamaan ihmisiä, hän ei pidä itseään murhaajana, koska hän ei toiminut omasta halustaan vaan ammatissaan. Pelkästä intohimosta hän ei tekisi koskaan pahaa kärpäsellekään."

                                                                                               Hannah Arendt

Slavenka Drakulic on tunnettu kroatialaissyntyinen kirjailija sekä toimittaja joka on monilla romaaneillaan ja artikkeleillaan osallistunut poliittiseen keskusteluun Balkanin maiden tilanteesta.

Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään - sotarikolliset tuomiolla syventyy Drakulicin entisen kotimaan sotien syihin ja seurauksiin. Srebrenican joukkomurhasta on kulunut kymmenen vuotta ja teurastuksen suunnittelijat pakoilevat Haagin rikosistuinta edelleen. Drakulic piirtää tarkkoja kuvia sotarikollisista - serbeistä, kroaateista ja muslimeista. Näistä aukeaa näkymä Jugoslavian lähihistoriaan, kommunistin romahtamiseen ja nationalismin nousuun sekä suureen vihanpitoon ystävien kesken. Drakulic pääsee myös joukkomurhaajien mielen saloihin ja tuo esille että useimmat heistä eivät olleet sotilaita ollenkaan vaan tavallisia ihmisiä. Kirjan lopussa on myös kuvaus tuomiotaan odottavien entisten vihollisten oloista ja leppoisasta yhdessäolosta. Heitä eivät piinanneet omat tekonsa eivätkä ihmiset joille he olivat aiheuttaneet suunnatonta kärsimystä.

Kirjassa yhdistellään raportointia, tutkielmaa ja todellisuudesta ammentavaa fiktiota. Tämä tekee kirjasta helppolukuisen. Aihe, josta en kauheasti tiennyt oli mielenkiintoinen. Drakulic osasi kertoa tarinat puolueettomasti mutta hämmennyksissään; mikään ei erota näitä miehiä ja naisia kenestä tahansa. Meistä.

Osallistun kirjalla Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen, Lukuiloa perhoslaaksossa -lukuhaasteeseen sekä kesän kirjabingoon ja rastitan kirjalla lokeron "Historiallinen"